Translate

torstai 28. helmikuuta 2013

Pekka Kaartinen, Karpe-vaaput

Juttu tehty mailitse tehdyn haastattelun pohjalta:















Kuvassa hauki 93 cm ja 4,5 kg, ottipelinä 11 cm Karpe (värissä kuha-Kaija). 


Kalastuskärpänen puri kunnolla Pekkaa vuonna 2007, kun sain hommattua oman moottoriveneen kesällä.  Silloin uisteltiin muutamalla vavalla, joissa oli haspelikelat. Siihen asti kalastaminen oli varsin satunnaista heittelemistä ja onkimista , sekä kalakaverien veneissä istumista. ” Kun innostun jostakin, silloin on aina sata lasissa… Ja niinhän siinä sitten kävi , että veneily muuttui äkkiä täysiveriseksi uisteluksi ja uistelun myötä syntyi ajatus  alkaa tehdä omiakin vaappuja eväkkäiden päänmenoksi.”

Palkintomatka Tenolle
Sitten talvella tuli kuvioihin mukaan myös pilkkiminen ja toisissa pilkkikisoissa Pekka otti potin kotiin.
”Vuonna 2009 voitin Kuopiossa Suurkalasavotan (650 osallistujaa) kirjolohisarjan suurimmalla kalalla ja pääsin palkintomatkalle Tenolle. Siellä pääsin väsyttelemään aamuyön tunteina 9-kiloista merilohta ja olin lopullisesti myyty kalastukselle ja vaapun tekeminen siirtyi suunnitelmista toteutukseen. Rakensimme omakotitalon vaimoni kanssa samana vuonna ja sain siten hyvät työtilat alkaa kynäruiskulla vaappupajassani kapuloita maalailemaan. ”

Ensimmäiset vaaput
Ensimmäiset vaaput veistettiin ja niistä syntyi lohivaappuja, sen jälkeen tulikin taimen-pulikoita ja kuha-kalikoita.
 ”Kirjolohille pakersin myös pienimpiä malleja.  Olin nuorempana tykännyt veistellä puukolla ja maalata ja piirtää ja vaappujen tekeminen antoi oivan mahdollisuuden yhdistellä kädellä tekemisen taitoa taiteellisiin haasteisiin, olihan vaapuille mietittävä oma, kalastava värimaailma ja kaloja houkutteleva uinti. Ja parasta oli tietenkin saada pannulle tirisemään kalafile oman käden luomistyön tuloksena. ”











"Karpe 15 ja Karpe magnum (17 cm) värissä Kuha-Kaija"


Karpe –vaaput
Nykyisin Karpe-vaappuja on kolmea eri kokoa merilohelle, yhtä kokoa taimenelle ja järvilohelle , sekä kolmea erikokoista versiota kuhalle/hauelle ja kirjolohille on oma minikokonsa. Vaappuja myyn enimmäkseen netin kautta( https://sites.google.com/site/karpevaaput/home ) ja venemessuilla tai suoramyyntinä pajaltani : Saviahonkatu 1,  70840 Kuopio. 


Mieluisin kalastustapa?
”Kaikista mieluisin kalastustapa minulle on uistelu sekä moottorilla,  että soutaen ja siinä saa hyvän palautteen pinnanalaisilta tuomareilta vaappujen kalastavuudesta. Tykkään myös kirjolohien pilkkimisestä ja ahvenkukkokalojen hakemisesta Kallaveden jään alta. En vierasta myöskään heittelyä ja koskikalastus tulee varmaan kuvioihin tulevana vuonna enemmän. Jigittely on myös laji johon voisi panostaa paremmin. ”

Uistelu on vaapuntekijän lempilaji ja Pekalla onkin yksi juttu kerrotavana uisteluun liittyen:
 ”Lähdin Pohjois-Kallavedelle kaverini kanssa uistelemaan hänen Busterillaan heinäkuun lopussa v. 2010 tarkoituksenamme jallitella kuhaa ja samalla testata vaappujani. Kaverini oli kalastellut 30 vuotta ja hän valitsi omiin 3 vapaansa kaupallisesti tunnettuja suosikkivaappujaan  ja minä laitoin Karpet kolmeen vapaani. Asettelimme vavat limittäin ja lomittain siten,  että molemmilla meistä oli vaappuja sekä sisä- että ulkoplaanareissa ja tönkkövavassa. Illan aikana saimme 15 kuhaa, joista 11 tuli Karpeilla (sitruuna ja tumma ahven) ja 4 kaverini vaapuilla. Kaverini kommentti: ”Turpiin tuli 6-0”. Siitä lähtien ei ole tarvinnut kalastaa muiden tekemillä vaapuilla.

" Uisteluvarustuksessa oleva vene."  


Suurin kala?
”Kaikilla vaappumalleillani on tullut varsin hyvin kalaa , sekä itselleni ja ympäri Suomen Karpella kalasteleville. Tarkkoja tietoja minulla ei ole minkä kokoluokan kaloja on saatu, koska sivustolleni en ole vielä laittanut kuvapalauteboksia. Mutta esimerkiksi 44-millin lohivaappu on kelvannut 7-kilon merilohelle Tenolla ja 42-millinen kirjolohivaappu on hakenut 6 kilon hauen ja parin kilon ahvenen Kemijärveltä. Kohtuukookasta kuhaa on tullut runsaasti, mutta mitään jättiläistä ei ole vielä osunut kohdalleni. Parin kilon järvitaimen on kelpuuttanut taimenvaappuni useastikin viimeiseksi ateriakseen. Ja soutu-uistelemani kirjolohet ovat yleensä alle kolmekiloisia olleet. Tälle vuodelle sain 11 cm kuhavaapun lisäksi kehiteltyä uudet Karpe 15 (15cm) ja Karpe Magnum –mallit (17cm), joilla olisi tarkoitus lähteä sitä todellista isomus-kuhaa tavoittelemaan jäiden lähdettyä.”

Vaapuista ja vaapunteosta
”Kuhavaappuja suunnitellessani halusin tehdä markkinoilla olevista tasapaksuista puikuloista erottuvan mallin , jossa oli esteettisestikin miellyttävää pyöreyttä ja korkeampaa profiilia. Ajatukseni oli että kala aistii korkean profiilin vaapun helpommin vesissä joissa näkösyvyys ei ole suuri. Aika moni vesistö Suomessa on tummahkon samea eli passelia kuhavettä. Varsinaisia esikuviani ei minulla juuri ole ollut; netistä sain kaiken vaapunvalmistustietotaidon ja yhdistelin monia hyviä vinkkejä ja tein sitten niistä oman sovellutukseni.”
 ”Nyt olen tehnyt vaappuja puolenkymmentä vuotta ja tuotantomäärät ovat olleet sadoissa, parhaana vuonna sain uurastettua 450 vaappua. Materiaalina on ollut balsa, fuma ja apassi. Haastavimpia asioita on saada sellainen uinti ja värimaailma vaappuun jonka yhteisvaikutuksesta syntyy ns. ottipeli. Siinä auttaa vain kokemus ja sadat uittoaltaalla ja kalastamassa vietetyt tunnit. Vaapun teossa on niin monta erilaista asiaa jotka pitää saada natsaamaan: runkomalli, uinti, väri, uintilistan koko, uintilistan malli, uintilistan asento, nokkalenkin ja muiden lenkkien säädöt, painotus, koukutus, koukkujen koko ja malli jne. Koskaan ei ole kaikki tietävä; aina tulee esille jotain uutta opittavaa.  Siinäpä sen suola.”

"Järvitaimen  (1,6 kg, 51,5 cm)  ja ottipelinä Karpe-taimen värissä muikku. "

Lukijoille terveiset
”Blogin lukijoille sanoisin , että kalastus on mainio harrastus. Siihen voi yhdistellä mukavaa retkeilyä ja verratonta kaveriporukkaa. Lähtekää uistelemaan kuhaa kaverin kanssa heinäkuun helteillä ja yöpykää vaikka ulkona laavulla nuotiotulen ritistessä. Se on upea elämys.”



















sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sohjoista tunnelmaa...

Kisa peruuntui...
23.2. Piti olla leikkimieliset pilkkikisat Roineella, mutta jouduin perumaan ne ja siirtämään ajankohtaa jonnekkin tulevaisuuteen, koska ajankohta ei sopinutkaan kaikille. 

Kahdestaan pilkille , 23.2.2013
(Alhaalla kuvassa kalakaverini Lahmajärven kauhu)


Kalasaalis.com -sivustolta tuttu Lahmajärven kauhu pääsi  pilkille meikäläisen kaveriksi. Päätimme sitkeästi lähteä pilkille , vaikka kisaa ei ollutkaan ja kivaa oli! :

Oltiin jäällä siinä klo 10 jälkeen ja lähettiin käveleen Linnunsaaren läheisyyteen. 
Muutama reikä siinä tuli kairattua ja kalakaverini tempaisi kaloja jäälle pienellä pystypilkillä. 
Minä se vaan istuin  ja nypyttelin tyhjää avantoa, kunnes kekkasin vaihtaa pilkkejä. Pelkkä mormuska ei kiinnostanut kaloja ollenkaan, eikä omat tapsimorritkaan ahvenia kiinnostaneet. Ihmeellisen nirsoja yksilöitä oli siis liikenteessä jään alla. Siinä pähkäiltyäni äkkäsin vaihtaa siiman päähän Lindroosin Sepe-93 pystypilkin ja heti alkoi kalaa tulemaan. 
Se on joskus tiukassa , että millä niitä kaloja saadaan nousemaan ylös. Pronssin värinen Sepe-93 pilkki on osoittanut toimivuutta muillakin kerroilla  ja sen kautta tullut meikäläisen luottopeliksi. 
Alhaalla kuvassa päivän isoin ahven Sepellä.



























Karvareuhka tapsimorrillani sain vain yhden ahvenen tirrin ja siitä kuva tässä (Reuhka keikkui ketjussa kiinni Nils Master Snubhead pilkissä):





















Ahvenet olivat pieniä, mutta niitä tuli parhaimmillaan sitä tahtia, ettei kerennyt edes hupun asentoa korjaamaan. Onhan se kiva tunne, kun hirveä morsetus käy pilkissä ja ei kerkeä kaikkiin nykäisyihin vastaamaan. 
Kokeilimme tasapainoja ja isompia pilkkejä, mutta aina silloin reiässä hiljeni. Päivän suurimmat ahvenet oli jotain 100g kokoluokkaa.  Lahmajärven kauhu  rahjasi kotio 110 kpl ja painoa kertyi 2398g. Samanlainen määrä jäi jäälle elukoiden syötäväksi. Nyt ei napannut itseäni ottaa sinttejä kotio nyljettäväksi...joku toinen kerta sitten taas.

Jäältä lähettiin klo 16.00 koukkujen katsomisen jälkeen . Koukuissa ei ollut mitään, hauet olivat tällä kertaa meitä viisaampia. 

Lahmajärven kauhun blogia voi seurata täältä:
http://www.selibaatti.com/blogi

Ihmeellisen vähän ollut särkiä tänä vuonna kiusaamassa kalastusta,  silti yhden särjen  sain napattua. Pitihän siitäkin kuva ottaa: 




























"Roskakala haksahtanut Sepe-93 pystypilkkiin"



24.2. 2013 ja Linnunsaari kutsuu pilkkijää

Pitihän sitä lähteä pilkille toisenakin päivänä, koska olin katsonut internetistä Forecan -sääennustetta ja näytti pahasti siltä, että seuraavalla viikolla olisi plussan puolella lämpötila. 
Nyt oli siis hetki lähteä pilkille! 

Sohjossa rämpimistä
Lähdin klo 11 jälkeen kohti jäätä.
Mökkeilijöitä oli rannassa ja itse kävelin sohjoisissa tunnelmissa Luotosaaren taakse rannalta katsottuna. Siitähän sellaisen kivan matalan kohdan löysin ja nostelin 14 kpl ahventa.  Ahvenia sain narrattua tänä talvena ostetulla Rapala Rapire pystypilkillä, värinä PB.
Kyseisestä pilkistä voi lukea täältä lisää: 
http://www.normark.fi/tuotesivu/vieheet_2/rapala_rapire

Ja siitä kohdastahan se isoin ahven tuli, vaikka mikään jättiläinen ollutkaan. 
Ahven ja ottipeli näkyy kuvassa alhaalla:




















"Luotosaaren kohdalta lähti hiihtolatu pitkälle kaukaisuuteen"

Reiästä, kun ei enää alkanut kalaa nousemaan, niin lähdin tarpomaan suosikkipaikkaani kohti. Linnunsaari oli eilen täynnä pientä ahventa meidän jäljiltä., Olivat varikset käyneet niitä popsimassa yön aikana. Linnun jälkiä ja kalojen paloja oli siellä sun täällä. Hyvä, että linnut olivat saaneet ruokaa ;)

Linnunsaaren kohdalta vielä tuli 29kpl ahventa ja yks särki.  Vanhat reiät eivät antaneet kalaa, vaan piti porailla uutta reikää. Onneksi toukat loppu, koska oli sen verran kylmä tuuli , etten olisi pidempään jaksanutkaan olla. Lähdin jäältä klo 13.58. 


Kuvassa Linnunsaarelta ahven. Tuota kuvassa olevaa kokoluokkaa olivat nuo kaikki ahvenet, mitkä tuli tuosta reiästä. Sepe-93 pilkki toimi taas parhaiten koko päivänä, vaikka Rapalan Rapire tuli hyvänä kakkosena ottipelinä ;) Linnunsaaren rannan tuntumassa oli kivoja jäätyneitä kohtia ja otin siitä kuvan. Sen jälkeen lähdin rämpimään sohjossa takaisin lämpimään pirttiin.



















































keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vaapuntekijä: Satunnaiskalastaja

Haastattelu tehty mailitse: 

Henkilökuvaus ja harrastukset?

Olen mies parhaassa iässä, siis vielä työelämässä ja muutaman vuoden kuluttua pääsen lastenlapsiakin johdattelemaan kalastuksen pariin. Erilaisia harrastuksia on ollut muutamia, mutta kalastuskin on aina häilynyt taustalla. Tällä hetkellä leipätyön lisäksi aika kuluu perheen sekä kalastelun parissa, joten vesilläoloonkin on entistä paremmat mahdollisuudet, kun muut aktiviteetit ovat jääneet vähemmälle. Asunto sijaitsee pääkaupunkiseudulla, mutta kalastusmatka suuntautuvat mökille Lahden ja Jyväskylän väliseen vesistöön. Talvisin 
tulee myös käydyksi muutaman kerran merenlahdella pilkillä, mutta useammin kuitenkin Päijänteellä. Kesäisin kalastus on pääosin uistelua, heittokalastusta ja venepilkintää tai ongintaa. mutta mm. muikkuverkkojakin tulee käsitellyksi.

Satsi pakattu koeuittoon vietäväksi



























Milloin ja miten kinnostuit kalastuksesta ?

Ensimmäiset hämärät muistikuvat ovat kun olin laiturilla pintaongella isän kanssa ehkä jotain 4..5 vuotiaana, oli se jännää kun kala vei kohoa. Sen jälkeen olenkin kalastellut läpi elämän. Joinakin jaksoina aktiivisemmin, joinakin vähemmän - asuinpaikka, lähikalastusmahdollisuudet ja muu elämäntilanne sanelevat mitkä asiat saavat kulloinkin prioriteettia. 


Mistä sait kipinän tekemään omia uistimia?

Jonkin verran pieniä kalastusapuvälineitä on tullut silloin tällöin näprätyksi. Nuorena miehenä minimivarustus kesäiselle kalaretkelle oli koukku, siimaa ja puukko - noista saa jo ongen aikaan. Sittemmin tuli silloin tällöin tehdyksi yksittäinen vaappu niistä kotitarpeista mitä nyt sattui hyllystä löytymään. Muovilevystä uintilevy, painotus ruuvilla, lakkaus jollain purkinpuhjalta löytyneellä huonekalulakan jämällä, pohjat sisäseinämaalilla ja maalaukseen kaikenlaista tusseista ja lasten vesiväreistä alkaen. Ja kuten arvata saattaa nuo ensimmäiset uistimet eivät olleet ihan teollisesti valmistetun näköisiä, mutta kalat eivät niitä kuitenkaan karsastaneet. 















"Kerrostalohuoneeseen sovitettu pienmaalauslaatikko. Laatikosta lähtevässä pahviputkessa on vastaavankokoinen pöytätuuletin, joka puhaltaa maalinkäryt ikkunasta ulos."

Valmistatko uistimia vain omaan käyttöön vai myös myyntiin?

Omaan käyttöön ovat tarkoitetut. Positiivinen ongelma on että vaappuja alkaa olla useampia satoja joten kaikki eivät ehkä pääse koskaan varsinaiseen tehtäväänsä. JToisinaan, jos viitseliäisyyttä riittää, saatan panna jotain tarjolle jollekin foorumille. Jos vaappuja tekisi myyntitarkoituksella, mielestäni tulisi tehdän suurehkoja sarjoja samanlaisia vaappuja tasalaatuisista aihioista ja keskityttävä näiden hienosäätämiseen. Omat sarjani harvoin ovat runsasta kymmentä kappaletta suurempia, ja seuraava erä sitten jotain erilaista mallia. Lisäksi kun aihioita veistää itse, niin pientä vaihtelua niissä aina on, enkä edes yritä tehdä niistä täsmälleen toistensa kaltaisia. 

Teetkö vaappujen lisäksi esim. pilkkejä?

En mainittavissa määrin. Joitain yksittäisiä on tull
ut tehdyksi, tai tuunatuksi jostain jämästä, ihan vain kokeilun vuoksi. 

Mieluisin kalastustapa ja kalastuskokemus?
Aktiivikalastus varmaankin antaa parhaat elämykset. on se sitten ongintaa, heittelyä, uistelua tai talvipilkintä tms. Suuri merkitys on myös luonnossa oleskelulla, aina ei ole pääasia saada saalista. Mieluisimpia kokemuksia
ovat ehkä ne hetket, kun tajuaa ymmärtäneensä jotain tavoitekalan käyttäytymisestä, ja osaa valita oikean hetken ja oikeat välineet pyyntiin.













"Tuohon suuhun mahtuisi isompikin vaappu"






Kalastatko vain omanpajan tuotoksilla?

Kokonaisuuten pääosa kalastusvälineistöstä on muualta hankittua, esimerkiksi katiskaa tai kalaverkkoa en ole koskaan tehnyt, ja veto-uistelussakin vain peruke ja vaappu ovat omaa tekoa. Uistinvaöikoimasta löytyy kyllä 
muitakin kuin omavalmisteita, joitakin yksittäisiä kappaleita on säilynyt jotain 1970-luvulta asti. Veteen pääsevistä vaapuista kuitenkin taitaa 98% olla omavalmisteita. Jigipäitä tai -kumeja en ole tehnyt, ne ovat kaikki ostokamaa.


Suurin kala omalla vaapulla?

Lienee vajaan viiden kilon hauki. Oma filosofiani kuiten on olla tavoittelematta alueen suurinta mahdollista vonkaletta, vaikka kyllä nuo isoimmat yleensä punnitsen ja kuvaan.  


Esikuvia vaapunteossa?

Vaikea nimetä ketään esikuvaksi, pikemminkin tässä pääsee purkamaan omaa luomisvimmaansa kun suunnittelee erilaisia pinnoituksia ja maalauksia. Suomalainen vaappunikkarointi on kyllä kovaa tasoa. Joitain nimimerkkejä mainitakseni, Solarfall on kehittänyt vaapunrakunnustekniikkansa huippuun ja Piatun monet tekeleet kuuluisivat pikemminkin taidemuseon vitriin kuin arkiseen uisteluun.




"Savumuikku on maistunut kuhalle"














Kuinka kauan olet tehnyt vaappuja?

Jos yksittäiset tekeleet unohdetaan niin vajaat kolme vuotta. Kun pari, kolme vuotta sitten tuli hankituksi kynäruisku ja uistinmaaleja, muodostui nopeasti tavaksi tehdä useampia runkoja kerralla. 


Haastavin asia uistimien teossa?

Vaikein asia on hyvän kalastavuuden saaminen vieheeseen. Suunnitteluvaiheessa toki on mielikuva siitä, minkä tyyppistä vaappua on tekemässä. Uutta runkomallia saa joskus kokeilla uintilevyn eri paikoilla ja asennöilla ja jopa erilaisilla painotuksilla, ennen kuin löytyy juuri se omaa silmää miellyttävä uinti. Ja sittenkin avoimeksi jää että miellyttääkö se kaloja. Tämä on itselle sikäli ongelmallista, että vaapunnikkarointi tapahtuu iltapuhdetöinä talvi-iltoina, eikä tällöin oikein ole mahdollisuuksia koeuittoihin. Niinpä tekeminen rytmittyy usein siten että lopullisesti valmista syntyy enimmäkseen vasta keväällä jäiden lähdettyä, vaikkakin pääosa työstä tulee tehdyksi aikaisemmin talvella.


Mitä haluaisit sanoa blogin lukijoille?

Kireitä siimoja!


Yhteystiedot

Nimimerkillä Satunnaiskalastaja olen useammalla kalastusfoorumilla. Ehkä pienin rekisteröitymisessä sattunein kirjoitusvirhein. Eräällä foorumilla nimimerkkini on Satunnaikalastaja, mutta tuo on selvästikin kirjoitusvirhe, sillä vaimoni nimi ei ole Satu:)



Tämä kalalaji ei tullut mieleen vaappua tehdessä















































tiistai 19. helmikuuta 2013

Vaapuntekijä: Ari Heinonen, Hollolan Uistin


Juttu on tehty mailitse kysymyksien pohjalta:


Oman virvelin Ari sai jo ennen kouluun menoa ja muutenkin kalastaminen on  kuulunut elämään eri muodoissa  lapsesta lähtien .Perheellä on kesämökki Lestijärvellä, Keski-Pohjanmaalla, missä viettivät ennen kaikki viikonloput ja vapaat.


Tenolla syntyi kipinä vaappujen tekoon

”Kipinä omien vaappujen tekoon syttyi kun olin isäni kanssa Tenolla, Aittisuvannolla lohestamassa. Olin tuolloin vähän toisellakymmenellä kun kokkolalainen, kotikaupunkini, opettaja sai komeat lohet omatekemillään vaapuilla. Mies näytti meille vaappunsa jotka eivät olleet mitään näyttelyesineitä, mutta lohet pitivät niistä epätavallisen paljon. Kipinä roihahti liekkeihin vasta kun muutin Lahteen töiden perässä 80-luvulla. Ensimmäinen omatekemä vaappu näki päivänvalon vuonna -85. Hollolan Uistin -nimi tuli käyttöön kun tulevan vaimoni kanssa muutimme asumaan muutamaksi vuodeksi Hollolan puolelle. ”

Puskaradio toimii

Uistimen –kotisivuilla ei ole nettikauppaa, joten kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä suoraan vaapuntekijään, jos vaappujen tilaus kiinnostaa.  
”Vaapuista kiinnostuneet ovat ottaneet yhteyttä ja olen myynyt vaappuja jo vuosia pääasiassa suomalaisille lohimiehille. Norjaan olen myynyt kotimaan jälkeen eniten. Puskaradio tuntuu olevan paras mainostuskeino. Tänä keväänä olen täystyöllistetty vaappujen osalta. Varsinkin Tenolla kalastavat ovat tilanneet tulevaksi kesäksi runsaasti vaappuja. Koska vuolen jokaisen rungon käsin, on vaappujen valmistaminen kohtuu hidasta. ”
Yhteystiedot:
 puh.0400902922

Teno vienyt vaapuntekijän sydämen

”Mieluisin kalastustapa on ehdottomasti lohensoutu. Olen käynyt Tenolla jo yli 30 kesänä, aluksi isän mukana, sittemmin oman perheen kanssa. Koko perhe nauttii kalastamisesta. Viimeiset neljä kesää on asuttu omassa mökissä... Teno on siis vienyt sydämen.”

Vaapuntekijä kalastaa vain omilla vaapuilla ,myös vaimo ja poika ovat hyviä perhonsitojia. Ostopyytöjä ei siimojen päissä näy.


Suurin kala omalla vaapulla Tenon Lohiviikoilla




















”Suurin kala omalla vaapulla on tuo kuvassa oleva kojamo jolla Ilari Pällin kanssa voitimme Tenon Lohiviikon 2008. Lohi painoi juuri saatuna 21,75 Lohirannan digillä punnittuna. Seuraavana aamuna sama lohi verestettynä Utsjoen RKTL: n vaa'alla 21,05 kg, mikä merkittiin kilpailupainoksi."


Vaapuista ja vaapunteosta

Ari on tehnyt vaappuja kohta jo 30 vuotta ja viime vuosina opettanut vaapuntekoa kaikenikäisille.

"Esikuvani vaapunteossa löytyvät helposti. Värimaailmassa Niemivaara on vaikuttanut eniten, uintipuolella Torniojokilaakson vaapunvalmistajat. Uintia täytyy pystyä säätämään eri kalastustilanteisiin, mutta herkkyys ja haku ovat avainasemassa."

"Haastavin asia uistimen teossa on se mukavin, eli jatkuva kehittely. Koskaan ei saa jämähtää paikoilleen ja tyytyä nykyiseen. Olen ammatiltani muusikko, vieläpä klassisella puolella. Vaapunteko on kuin instrumentin soittamista. Koskaan et ole valmis, vaan voit koko ajan kehittyä osaamisessasi. Harjoittele siis jatkuvasti, löydät uutta päivittäin. Historiaakin kannattaa opiskella. Jotta voit kehittyä ja kehittää jotain, tulee sinun tuntea myös vaapunteon historiaa. Siis, silmät ja korvat auki!"

Erikoisin materiaali, jota olet käyttänyt tai erikoisin vaappu, minkä olet tehnyt?
"Erikoisin vaappumateriaali taitaa olla rautakaupasta ostettu harjanvarsi, ties mitä puuta. Erikoisista vaapuista mainittakoon muutamat lahjavaaput, esim. HIFK in logoilla varustetut vaaput. Kotisivujani selaamalla löytyy kuvia monenlaisista erikoisuuksista." 

Mitä haluaisit sanoa blogin lukijoille?
"Vaapunteko on hieno harrastus, jota voi suositella kaikille kalastuksesta kiinnostuneille. Omalla vaapulla saatu kala tuntuu aina erityisen arvokkaalta. Käytettävän puun ei tarvitse olla aina balsaa, apassia, fumaa tms. Itse käytän vain kotimaista haapaa vaappuihini. Haapa on helppo työstää ja on kovuudeltaan juuri sopivaa. Lisäksi lähipuuna sen käyttö on ekologisestikin perusteltua. Mainittakoon että Hollolan Uistin ei ole mikään firma tai yritys. Se on yhteisnimitys kaikelle minun ja perheemme kalastuksen ympärille syntyneelle touhulle. Hollolan Uistin järjestää vuosittain pikkujoulun, johon kutsutaan entiset vaapunteko-oppilaat ja muut lähipiiriin kuuluvat. Joka vuosi tehdään myös elokuva jonka ensi-ilta on perinteisesti pikkujouluissa. Tätä on Hollolan Uistin. "


Kuvassa Hollolan Uistin -vaappuja eri koossa. Ihastuttavat kalastajan silmää,  
kuin kalaakin!