Uutuudet vaapuissa

Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut tämän vuoden uutuuksissa.
Vaaput noudattavat pitkälti tuttua ja turvallista ulkomuotoa. Muodot sopivat vaappujen valmistajille hyvin, mutta itse ainakin toivoisin nykyään jo tulevan radikaallimmin erottuvaa runkoa muista tekijöistä. Ehkä se päivä vielä jonain vuotena koittaa ja yllättää meikäläisen! ;)

Nils Master(Finland Uistin) on saanut uusia värejä tuttuun tapaansa , mutta Korkiakosken Uistin ja HK-Varma ovat tehneet uutta mallia.

Täältä voi käydä ihmettelemässä uutuus värit Finlandia Uistimen tuotteissa:
http://www.magnetcloud1.eu/f/finlandia-uistin/Finlandia-uistin_catalogue_2018/#p=9



Korkiakosken Uistin ja Kobra
Kobra mallia on  kahdessa eri koossa: 9cm (painaa 9g) ja 12cm (painaa 13g).
Uintisyvyys molemmissa on melkein sama, 9cm ui n.2,5m syvyydessä ja 12cm sukeltelee n. 3m syvyydessä. Rungossa Jessemäiseen tapaan rämisevät ja liikkuvat kuulat. 
Kobra on kehitelty etenkin kuhan ja taimenen vetouisteluun, sillä uinti on vaapussa tiheää ja hakevaa. 

(Kuvan lähde: http://www.korkiakoskenuistin.fi/jessevaaput.html )



HK-Varma:n Haba ja Sikari











(Kuvan lähde:
 http://www.hkvarma.com/Vaappumallit/Haba/Haba_2017/HK_Haba_2017_06.jpg )

Yllä olevassa kuvassa on Haba. Haba on 8cm ja kehitelty soutuvaapuksi pohjoisille joille alkukesään nousulohen kiusaksi.
Porraslevyllä varustettu vaappu ui kovassa kuin miedossakin virrassa ja uinti on käärmemäistä, sekä laajasti hakevaa.

Tästä voi lukea vaapun historiaa: http://www.hkvarma.com/PDFt/HK_Haba_syntyhistoria.pdf

(Kuvan lähde: http://www.hkvarma.com/Vaappumallit/Sikari/sikari.htm )

Ylhäällä kuvassa on Sikari . Sikari on 11cm( Sikaria saa kouru ja suoralappuisena, sekä uintisyvyys n.1-2m.)  ja omaa varmatoimisen hakevan uinnin jalokaloille.
Vetouistelussa kannattaa uittaa tätä herkkäuintista vaappumallia taimenten ja järvilohien vesistöillä, mutta huhujen mukaan kesällä kuhatkin purevat mielellään sikaria ;)

Haukea ja ahventa, osa 1/2.

Varkaudessa on hieman tullut tutuksi paikat , jossa voi käydä kalassa ilman, että tarvitsee ostaa erillistä kalastuslupaa kohteeseen.

Veneellä en ole montaa kertaa käynyt kalassa tänä kesänä, mutta ehkä nyt loppu kaudesta voisi yrittää skarpata ja lähteä. 

Kauden avaus 13.5.2016

Lähdin nättinä päivänä käymään kalakaverini kanssa yhdellä lammella keskellä ei mitään. 

Pari kalahavaintoa oli, mutta mikään kala ei tarttunut tai käynyt edes yrittämässä. 

Kyseisessä rutakossa on kuulema ainakin ruutanaa ja ahventa. Seuraavalla kerralla tuonne paikkaan eksyessä täytyy ottaa mato-onki mukaan ja kokeilla saada eka ruutana ylös. 

Ranta oli hyvin märkää ja pehmeää, kumisaappaat ovat pakolliset näissä olosuhteissa.

Kunnollisia heittopaikkoja oli välillä vaikea löytää, kun oli tiheää kasvustoa ja puustoa. Kuvassa kalakaverini. 


Vaikka kalaa emme saaneet , niin oli kivaa käydä tutustumassa uuteen paikkaan ja tuo metsän hiljaisuus oli jotain aivan mahtavaa. Kalastuksen jälkeen teimme nuotion ja keitimme kahveet , sekä paistelimme makkarat.

Metsälammelle lähtiessä kannattaa ottaa eri kokoisia ja värisiä lusikoita,lippoja ja vaappuja (max.7-9cm)

Blogin kirjoittaja Jamael nuotioon tuijottelemassa.

Luonnosta voi löytää luonnon omaa "taidetta", kun oikein tarkasti tarkastelee ympärilleen.
Alhaalla pari kuvaa todisteena ;)

22.5.2016 Roineella pikavisiitti

Kangasalan Roineelta tuli jo ensimmäinen kunnon hauki havainto. Kävin viskelemässä laiturinpäästä virvelillä ja pulikka hauki kävi tökkimässä uistimia 3 kertaa. Myöhemmin sama hauki jäi kiinni illemmalla ja tipahti järveen takaisin , kun oli niin huonosti uistimesta kiinni.

Waken kevennetystä uistimesta (Kuvassa ylhäällä) kyseinen hauki ei ollut kiinnostunut lainkaan, mutta sininen professor sai heti vaiston hereille. Kala lähti laiturin rappusten eteen asti seuraamaan ja pureskelemaan uistinta. AB pinkki minnari sai saman haen kolauttamaan kerran paremmin, mutta ei jäänyt kiinni. Illemmalla sama pinkki minnari kalasti pulikan kiinni. 

30.5.2016 Joutenlahti , Varkaus.

Nyt olin päättänyt saada avattua kauden kalantulon. Oli kuuma päivä ja kivasti vettä Joutenlahden poukamassa. Mato-ongella ei vaan tullut mitään, koukku oli liian iso pienille sinteille joita aivan pinnassa oleskeli.

Kalat viihtyvät siltojen alla tai läheisyydessä , joten suosittelen käymään sellaisissa paikoissa heittelemässä virvelillä. Autosillan alla on pieni virtaus ja siinä viihtyy ahvenet, sekä pienet hauet. Joskus paikalliset on saanu kirjolohtakin jigillä ja lipalla kyseisestä paikasta.

Alhaalla uistimia joita testailin heittää ja kaikki soveltuvat hyvin lähelle heittämiseen kevyellä virveli setillä:

Rublex ja Kuusamon lippa jigillä höystettynä tehosivat ahvenille. Hienoja tärppejä tuli , mutta pääsivät aina irti. Säyne pääsi irti rannan tuntumassa, kun en ottanut haavilla. Oli mukamas liian kiire tilanne päällä :D
Sitten vaihdoin Hurus -vaapun pumu värityksellä ja samantien kolahti pieni hauki kiinni.

Jonkun aikaa viskelin tyhjää kunnes Calico Cat -lippaan(Punainen) iski toinen hauki kiinni. Pirteänä loiskahteli veden pinnassa. Hauet eivät olleet isoja, mutta piristävät aina kalastuspäivää ja antaa vahvistusta, että valitsi oikeaan aikaan oikeanlaisen uistimen.  Värillä, värinällä ja koolla on väliä!

Alhaalla kuvassa Joutenlahden asukki: 

31.5.2016 Joutenlahti kutsuu taas

Lähdin testaileen vieheitä uudestaan , mutta olin vaihtanut rasioiden sisältöä. Näin tulee varmistettua, että tulee käytyä mahdollisimman laaja valikoima uistimia läpi eri päivinä .

Bete Lotto -lipan pienin koko on yksi lempiuistimistani ja huomaa kyllä lipasta käytön määrän. Harmi vain kun hyvin aktiivisessa käytössä ja kivikkoisessa paikassa maali irtoilee pois.

Ainoa päivän kala tuli KH 95(2014) -vaapulla. Kyseinen vaappu tullut aikoinaan testiin Supernova.fi -verkkokaupalta. Vaapussa on sopivasti pientä hakua , mutta balsa on tosi pehmeää ja joutuu lakkailemaan välillä lisäkerroksia itse kestävyyden takia.

Joutenlahden jälkeen lähdin illemmalla testaamaan Honkapirtin uimarannan aluetta.
Calico Cat -lipan menetys n. 1 1/2 kg hauen pyynnissä, kun ei ollut peruketta ollenkaan. Ajattelin kalastaa ahvenia siinä kohtaa, mutta näin sitä aina oppii. Haukivaaran ollessa kannattaa aina käyttää peruketta. Taas yksi isompi säyne näyttäytyi ja karkasi. Oli huonosti kiinni yksihaaraisessa koukussa.

Illan kruunasi pohjasta tullut Abu Garcia Atom -lusikka.
Joskus menetettyjen uistimien tilalle voi saada uusia tilalle järven tai kosken pohjasta ;)


Haukea ja ahventa osa 2/2 tulee, kun olen saanut valmiiksi tekstin kirjoitettua ja etsittyä kuvat liitteeksi . Pysykää tutkalla!

Uutta tekstiä

Viime vuosi oli itselleni hankala , kun sairastelin puoli vuotta alaselän kanssa ja oli kaikenlaista muuta epämääräistä.
Kangasalta muutin sitten  tänne Varkauteen, 30.10.2015 lähtien olen ollut Varkautelainen :)
Nyt on uudet kujeet ja uudet vesistöt.
Vaappujen teko ja blogin väsäily on jäänyt vähiin, mutta pikkuhiljaa muutos on parempaan suuntaan. Kiitoksia kaikille lukijoille, tukijoille jne. !

31.tammikuuta 2016

Korkkasin pilkkikauteni ja kävin tutustumassa uuden asuinpaikkani poukamaan. En montaa reikää tehnyt, mutta tuli vähä kokeiltua kaikuluotaimeni käyttöä talvioloissa.
Ei ollut kaloja liikkeellä, mutta pääasia oli avata kausi !
Poukama on matala ja kuulema vasta jäiden lähdön jälkeen sinne tulee hyvin kalaa.

05.03.2016 Ei ollutkaan mp- reissu ;)

Pääsen liikkeelle uuden pilkkikaverini kanssa ja toinen pilkkireissui saikin uutta potkua, kun oli paikallinen mukana ja seura aina piristää.  

Kävimme ensin Puurtilan jäällä, mutta oli erittäin nihkeätä. Vain kaksi pientä sinttiä pystypilkillä. Ei ollut syvällä, syvänteen reunalla tai matalassa aktiivista kalaa.  Luovutimme ja lähdimme autoon juomaan kahvia , sekä syömään eväitä. 

Ylhäällä kuvassa pilkkikaverini jäällä 

" Kaikuluotaimesta on mukava katsella syvyyksiä, kaloja , kalojen reagointia pilkkiin ja oman pilkin liikettä. "

Paikka vaihtuu...

Eväiden syönnin jälkeen päätimme vielä lähteä toiselle paikalle kokeilemaan ja päätin jättää pulkan kaikuluotaimen kanssa auton takakonttiin. 

Nyt oli paljon otollisemman näköinen kalastusalue, silta ja kapeampi vesialue ja hieman virtaavaa vettä.  Jäällä oli yksi pilkkimies ja jututimme häntä. Oli kuulema ollut tunnin verran ja vähän ahvenia tullut, pienen ahvenkukon niistä saisi juuri kasaan. 

Kairasimme lähistölle joitakin reikiä ja kalakaverini kiskaisikin pienen hetken kuluttua sinttiä ylös. Minulla oli särkeä ja yksi ehkä 90g ahven. Vaihdoin puntareihin ja silloin tällöin sintit yrittivät ottaa kiinni ilman tulosta. Vaihdoin reikää ja olin nyt hieman lähempänä siltaa ja keskellä. 

Siiman päähän laitoin Nils Master Rotinkainen tasurin ja sen pienimmän mallin. Ajattelin, jos olisi vaikka isompaa ahventa kytiksellä. Fluori vatsa on hyvä silloin kuin on tummaa vettä tai keli on pilvinen. 

Kalakaverini vaihtoi reikää ja kummasteli, kun syönti loppui yhtäkkiä. 

Minä taas huudahdin, että nyt jotakin isompaa kävi kokeilemassa pilkkiä. Ilmeisesti ampui hieman ohi pilkistäni, mutta tunsin hetken kuin olisi ollut jotain painavempaa siiman päässä. Nostin hieman pilkkiä ylös ja värisyttelin varovasti samaan aikaan kun nostin ylöspäin tasuria, kun istueltani nousin pystyyn. Ja sitten annoin pilkin mennä takas alas. Heti sillä räpäyksellä kala otti kiinni ja tuntui kuin olisi jäänyt pohjaan! Siimani oli jotain 0,20-0,25mm paksusta ja tuumailin, että kumpa nyt ei vain katkeaisi. Yritin pysyä rauhallisena ja pidin siimaa sormissani, siima heilui nyt avannossa vimmatusti ja tuumailin, että nyt on hauki siellä riehumassa eikä ahven. Vettä oli siinä kohtaa 1,5m ja joudun hieman päästää siimaa sormieni välistä menemään silloin kuin hauki syöksähteli. Hetken kuluttua rauhottui tilanne ja sain kiskottua 6" moran tekemästä reiästä kalan jäälle. Tunne oli aivan mahtava! 

Oli huulesta takakoukku kiinni ja kala oli vääntänyt takakoukun ihan vinoon, hampaanjälkiä jäi tasurin uintilevyyn. 

Nyt tasuri on hyllyssäni viettämässä eläkepäiviään. 

Hauki painoi 850g ja pituutta oli 53cm.

Ehdottomasti yksiä parhaimpia hetkiä harrastuksen parissa ja jäi tästä reissusta mukavat muistot! 

Intiaani kesä

Harjus-Anteron uutta tekstiä luettavaksi.

 Intiaanikesä

Aurinko paistoi, se lämmitti. Vaikka elettiin jo syksyä. Olisi ollut mukava mennä uimaan, pulahtaa viileään veteen, irtautua hetkeksi intiaanikesän tukalasta ilmapiiristä. Sen aika ei ollut vielä. Sillä nyt täytyi jo kiirehtiä ehtiäkseni vaarin mukaan katiskoja kokemaan. Edellisenä päivänä katiskat olivat olleet tyhjät. Vaari laittoi huonon tuurimme toisten kalastajien syyksi. Minä epäilin mieluummin vain huonoa tuuria, epärehellisten kalamiesten sijaan. Rantaan saavuttuamme, ihailimme hetken aikaa jokivarren houkuttelevan kauniilta näyttäviä maisemia.

Vaari nousi ketterästi veneeseen, ja asettui soutajan paikalle. Veneen vesille työntäminen jäi minun tehtäväkseni. Vaari souti varmoin vedoin, ja minä istuin jokiveneen etuteljolla selkä menosuuntaan päin. Katiskapaikka lähestyy sanoi Vaari. Käännyin toisinpäin ja aloin tähystämään tupulia. Tupulia ei näkynyt, aloin jo huolestumaan. Nyt vaarikin huomasi tupulin kadonneen. Oltiin kumpikin ihmeissään. Sitten huomasin valkoisen tupulin liikkuvan veden alla. Se oli kuin ongenkoho jota kala kiskoi veden alla. Osoitin lamaantuneena sormellani tupulia. Vaari joutui komentamaan minua muutaman kerran, ennen kuin tajusin toimia. Veneen pohjalla olevan kepin avulla sain kuitenkin poimittua tupulin narun veneeseen. Yritin nostaa kaikin voimin, mutta katiska oli juuttunut pohjaan. Nostin uudestaan, mutta vene vain kallistui.

Eikö pojalla ole tarpeeksi ruista ranteessa. Sanoi nostoavuksi ennättänyt vaarini. Kahteen mieheen katiska nousi helposti. Katiska oli täynnä isoja ahvenia. Nyt saatiinkin oikea Pietarin kalasaalis sanoi vaari. Änennsävystä paistoi kokeneen kalamiehen ylpeys. Soudettiin vielä toiselle katiskalle, josta saatiin vielä muutama ahven lisää. Rannassa perkasimme suuren saaliimme. Ja Illan päälle, saunan jälkeen syötiin mummon valmistamia kalapottuja.

Koira ottaa uistimeen

Seuraavana päivänä sää muuttui huonommaksi. Katselin ikkunasta loputtomalta tuntuvaa vesisadetta. Lopulta sade kuitenkin lakkasi. Nyt äkkiä kalalle. Menin ulos ja otin navetan seinustalla nojailevan virvelin mukaan, ja suunnistin rantaan. Siiman päässä perukkeen nokassa roikkui isokokoinen venäläis- valmisteinen lusikkauistin, jota en viitsinyt alkaa vaihtamaan.

Kyllä tämä hauelle kelpaa. Ensimmäinen kaislikon reunaan heitetty heitto ei tuottanut tulosta, mutta toisella heitolla nappasi. Hauki kiskoi siimaa syvyyksiin, ja minä yritin kiskoa haukea rannalle. Muutaman pitkältä tuntuneen minuutin jälkeen, hauki alkoi väsymään. Sain vedettyä sen rantaan. Sitten tapahtui jotain odottamatonta, rannassa kiltisti odottanut koira syöksyi veteen. Kala havaitsi vaaran kylkiaistillaan ja ampaisi takaisin veteen. Uistin irtosi kalasta, ja tarttui koiraan. Nyt siiman päässä raivosi koira. Yritin irrottaa uistimen koukkuja koiran jalasta, mutta ne eivät irronneet millään. Pysy siinä huusin koiralle, en ollut varma ymmärsikö se. Mutta siihen se jäi istumaan.

Juoksin jokitörmän päällä sijaitsevalle navetalle. Navetassa ei ollut lehmien lisäksi muita. Navetan yhteyteen rakennetusta varasto- rakennuksesta kuului vasaran pauketta. Juoksin sinne. Nyt äkkiä isä, koira otti uistimeen. Isä lopetti vasaroinnin, nappasi pöydällä lojuvat sivuleikkurit mukaansa,ja syöksyi ulos pihamaalle. Minä seurasin perässä. Rannalle päästyäni näin koiran makaamassa kiltisti paikollaan, ja isäni irrottamassa uistinta. Uistin irtosi onneksi nopeasti. Muutaman päivän päästä tapahtuneesta olin taas kalalla. Koira jäi suosiolla kotiin, se osoitti mieltään menemällä koppiinsa aina kun yritin houkutella sitä mukaani.

-Harjus-Antero

Uistimentekijä, Petri Muuttoranta

Petri Muuttoranta, Joensuu ja verstas Lieksassa.

Haastattelu tehty mailitse. Kiitoksia Petrille, kun sain jututtaa! 

Vaaput 55mm ,abalone .


 Uistimista voi tiedustella Facebookin tai sähköpostin kautta:  petri.muuttoranta@luukku.com 

Milloin ja miten kinnostuit kalastuksesta, sekä uistimien teosta?
 Kalastusta olen harrastanut pienesta kossista lähtien ja ensimmäiset kokeilut yläasteikaisenä.
Siittä lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisena koko-ajan.

Mieluisin kalastustapa ja kalastuskokemus?
Pilkkiminen puntareilla, onkiminen ja salolammilla seikkailu kesäisin ison ahvenen perässä heittovälinein.

 Kalastatko vain omanpajan tuotoksilla vai jääkö aikaa kalasteluun ;) ?
 Pääasiassa omat käytössä milloin vaan kerkiää itse vesille.

Suurin kala omalla uistimella itse ja tietoosi tullut asiakkaan isoin kala tekeleelläsi?
Uistinseppä on jäävi mainostamaan ns. ennätyskaloja, mutta eiköhän netistä juttuja isomuksista löydy ja ainakin minun Fb-sivuilta joku kuvakin.

  Vaaput 55 ja 80mm:  särjen,ahvenen ja raudun nahalla ja päällä.


 Esikuvia vaapun/pilkkien teossa?
Ottiviehe, JAN, EV-Trutta ja muutama tenojokivarren harrastus nikkari.

 Millainen uistin on sinun mielestäsi hyvä, tehokas jne.?
Luonnollisen näköinen, uinti muokattavissa tarpeen mukaan.

 Haastavin/mielenkiintosin asia uistimien teossa?
Uusien pinnoitusmateriaalien kokeilu ja etenkin eri kalannahkojen/kalanosien käyttö.
 
Mitä materiaaleja käytät vaapun ja pilkin teossa?
Pääasiassa kalannahkoja ja satunnaisesti kaikkea mahdollista tulee testattua mitä mieleen juolahtaa perinteisten pinnoitusten lisäksi. Lisäksi ns. käsinmaalaukset on äärimmäisen mielenkiintoisia.

Vaaput 55mm ja nahka siperian sammesta. 


Onko jotain vinkkejä sinun uistimien käyttöön, että onko joku tietty kalastustyyli
osoittautunut paremmaksi ?
Kalastuslajeja on aika "ärsyttävää" vertailla koska jokaisella tyylillä on aikansa ja paikkansa. Lähinnä
monipuolisuus pitäisi olla tärkeää jokaiselle kalastajalle.

Mistä kalannahasta tehty uistin menee parhaiten kaupaksi?
Kaikki peruskalat eli särki, ahven,salakka, savusilakka ja kuore elillaisilla värivivahteilla.

Onko eroa kysynnässä suomen ja ulkomaiden markkinoilla?
Loppujen lopuksi ei kovin paljoa. Määrät tietysti,  kotimaassa menee pienempiä kappalemääriä/asiakas. Ulkomaille määrät on isompia, mutta se taas selittyy postituskustannuksista/-ajoista.


Jos joku haluaa vaikka erikoisemman esim. RealFish- tai Frankenstain-sarjasta,
niin asuinpaikasta riippumatta hinta on silloin toisarvoinen.
Tosin kotimaan ulkopuolella on suurempi volyymi , niin sinne menee huomattavasti enemmän vuositasolla myös ns. perusnahkaisia.


Mitä haluaisit sanoa blogin lukijoille?
Kokeilua, testailua, jopa innovaatioita ja oman tyylin hakeminen , niin silloin alkaa erottua perusmassasta.


Lopuksi läjä kuvia Petrin tekeleistä:

Ylhäällä kuvassa vanahaa ja uudempaa sulassa sovussa.

 

 

Kuvassa 105, 92, 78 ja 60mm .Salakan-,sären- ja ahvenen nahkaa.  

Realfish-sarjan rautuja. Kevennetty 92mm.