Translate

tiistai 25. marraskuuta 2014

Soutu-uistelu

Kalasaalis.com:issa nimimerkillä Säkyläläinen  kyseli meikäläiseltä hieman vinkkejä soutu-uistelua varten, jotenka päätin kirjoitaa siitä tänne blogiini...

Taustalla soi tätä tekstiä kirjoittaessa esim. " Apulanta - Kalamiehen toveri "



Kuvassa 2011 vuonna saatu hauki soutu-uistellen ja ottivaappuna Storm Hot'n Tot. 


Soutu-uistelu on kivaa hommaa etenkin keväällä ja syksyllä, silloin ainakin hauet ovat monesti matalillakin paikoilla ja juuri sopivan matkan päässä soutamista ajatellen.  Kesällä pienet metsäjärvet ovat hyviä paikkoja soutu-uistelulle, koska kalat ovat pienellä alueella ja helposti löydät ottipäällä olevat kalat. Kannattaa ensin uistella heinikoiden ja lumpeiden läheisyydessä, sitten siirtyä sen jälkeen syvemmälle. Yllättävän pinnaltakin voi hauki tulla, vaikka vettä olisi enemmänkin veneen alla. 

Itse soudan välillä sen takia, että voisin olla luonnossa ja saada samalla hieman hyötyliikuntaa. Etenkin kalastuspaikasta siirtyessä toiseen laitan aina lusikan tai vaapun veneen perään vetämään. 























Soutu-uistelussa ei tarvita mitään ihmeellisiä välineitä ja sen takia sen harrastus on vaivatonta aloittaa, sekä halpaa. Periaatteessa samat vehkeet kuin heitellässäkin toimii pienillä uistimilla, jos pieniä haukia ja ahvenia ollaan jahtaamassa. Kelana voi olla iso haspeli(avokela) ja hieman jäykempi vapa, jos sattuu isompiakin kaloja tulemaan. 
Yhdellä tai kahdella vavalla pärjää hyvin. Kahta vapaa enempää en suosittele, jos uistelee yksin veneellä, muuten voi olla herkästi siimat sotkussa ja aikaa menee enemmän sotkujen selvittämiseen kuin kalastukseen. 
Vavat kannattaa olla vapatelineissä, jotka kiinnitetään veneen laitaan/laitoihin. Telineitä saa halvalla melkein marketista kuin marketista nykypäivänä, n. 10-14e/kpl.

Siimana voi olla esim. 0,30-0,35mm monofiilia(sen paksumpaa en ole yleensä käyttänyt soutaessa, moottorilla vetoon käytän paksumpia siimoja), mutta ahvenia uistellen voi käyttää ohuempaakin. Ohuemmassa siimassa on tietenkin omat riskit haukien kanssa ja tietenkin kuitusiimaakin voi kokeilla...nämä ovat vähän makuasioita ja testaillen löytyy se mukavin vaihtoehto. Monet suosivat värillisiä siimoja monofiilisiimoista, etenkin lohikalastajat. 

Uistelussa on hyvä käyttää pitkää ja leveää haavia. Muuten voi menettää kaloja helpommin, jos ei ole kovin hyvin koukut tarttuneet kalaan ;) 




Kuvassa yksinkertainen vapateline ja halpa investointi soutu-uistelun aloitteluun. Kiinteä vapateline on ehkä jatkossa/aktiivisessa käytössä parempi kuin kuvassa oleva irroitettavaa mallia oleva vapateline...ainakin kiristin tuppaa hajoamaan aktiivisessa käytössä turhan helposti, jos irroittelee paljon. 


Siiman pituuksista jne.

Kelluvat vaaput ja lusikat yleensä heitän veneen perään , jos mahdollista ennen soutamista. Virvelillä heitto käy leikiten ja siimaa pienillä järvillä yleensä pidän 17-25m veneen perässä . Yleensä tuo riittää , jos järven syvyys on keskimääräisesti 3m. Esim. Rapala Original ui suht pinnalla vaikka olisi enemmänkin siimaa. 

Syvännelappusta vaappua kannattaa pitää lyhyemmällä siimalla veneen "keskiosassa". Nämä ovat vähän suuntaa antavia ja riippuu kalastuspaikasta jne. 
Isommalla järvellä siimaa voi laittaa reilummin ja jopa pieniä painoja siimaan tai miniplaanaria sivulle vetämään vaappua tyynellä kelillä. 



Vaapuista ja uistimista

Ahvenelle käytän pieniä vaappuja n.3-8cm  esim. Rapala, Nils Master, RJN, Turus-ukko ja Kileeni. Ahven voi ottaa pieneen lusikkaan, etenkin Abu:n Atom on ollut monen ahvenen viimeinen ateria. Ahvenien uistelussa mukavinta on se, että voi yllätyksenä napsahtaa isompia haukiakin, vaikka pienet puikkarit ovat yleisintä kokoluokkaa.  Ahvenelle kannattaa kokeilla herkästi uivaa ja uinti voi olla suhteellisen "tirisevää" .












 Nils Master Invincible ja papukaija väritys sopii melkein keliin kuin keliin.




Hauelle suosin monen moista vaappua ja kokoluokka vaihtelee paljon, mutta yleensä pienin on 7cm ja suurin 12-18cm.
Soutaen on mukava käyttää herkkiä vaappuja, koska silloin ei tarvitse soutaa  lujaa ja pysähtyessä vaappukin saattaa nousta pintaa kohti. 
Hauki monesti tykkää , kun uistelee välillä rivakammin ja sitten taas hitaammin.  Spurttien jälkeen monesti kala ottaa kiinni. 

Vaaput voivat uida letkeästi taikka hyvin tiheästi, monesti sillä uinnilla ei ole väliä mihinkä hauki nappaa...väreistä ainakin ahven ja muikku ovat toimivia perusvärejä metsäjärvelle kirkkaalla kelillä. 

Hyviä vaappuja esim. Turus-ukko, Karikko, Nils Master, RJN , Onkimaton, Niemistö -vaaput, Sepen Tuuri, HK-Varma, Rapala, MV-Uistin, UKT , Hurus, Ottiviehe ja Savage Gear.

Jostain syystä  käytän  syksyllä enemmän painavia lusikoita  kuin vaappuja. Ehkä sen takia, että pääsen lusikoilla vaappuja syvemmälle  ilman painoja ja tarvittaessa ne vajoaa vielä syvemmälle houkuttelevasti, jos soutuvauhtia hidastaa tai jopa hetkeksi pysähtyy. 

Joskus sellainen hidas vauhti, että lusikka just ja just jaksaa pyöriä, niin on petokalalle mieleen. Pronssinen tai kiiltävä lusikka on hyvä valinta hauelle aurinkoisella kelillä :  Räsänen,  Professor ja Lucius ovat hyviä peruslusikoita soutu-uisteluun.


Kannattaa kokeilla kuollutta kalaa, se voi olla tehokas silloin kuin mikään uistin ei tunnu toimivan jonain päivänä. Alhaalla kuvassa hauet tuli soutaen kuore täyllä ;)



Tämä hauki(ylhäällä kuvassa) tykkäsi Rapalan Shad Rapista ahvenvärissä.



Ei muuta kuin kireitä siimoja ja mukavia hetkiä soutu-uisteluun seuraavalle avovesikaudelle!



















maanantai 17. marraskuuta 2014

Uutuuksia


Tässä joitakin mainitsemisen arvoisia "uutuuksia"  blogini lukijoille. 

Rapala Angry Birds SM Jig

Tulevalle kaudelle AB -kuosinen pystypilkki on varmasti hitti lapsille ja lapsenmielisille kalastajille.
Tutut hahmot piristävät tuttua Berman's pilkin runkoa ja pilkin koko on 4, 5 cm. Pilkki on varustettu ketjulla ja värikoukulla pikalukkojen kera.
Valitettavasti en löytänyt kuvaa kyseisestä tuotteesta, mutta sen voi ostaa vaikkapa täältä:

http://kalastus.hongkong.fi/fi/talvikalastus/pilkit/rapala-angry-birds-sm-jig-45-mm-pystypilkki/p/1630107/

Berman's -pilkit ovat suosittuja etenkin merialueella ja yksi kalatuttuni tempaisi jopa Roineelta minun vierestäni järvitaimenen  Bergman's SM -pystypilkillä, jotenka toimivat yhtä hyvin sisävesilläkin!

 Uudet SM pystärit ovat Blue Foxin tekemiä ja varmasti yhtä tehokkaita, kuten aikaisemmat "ruotsalaiset".

Kuusamon Vuosiuistin 2015

Ensimmäinen vuosiuistin Kuusamon uistimelta oli räsänen vuonna 1995 ja nyt 20 vuotta myöhemmin vuosiuistimena taas hienoissa kuoseissa esitellään räsäsen malli. Pituus 7 cm ja paino 20 g.  Vuosiuistinta on kolmessa eri värissä: sininen, vihreä ja punainen. Koukuissa ja renkaissa on 24 karaatin kultaus.



Kuvan lähde:

Ja video Räsäsen historiasta Paavo Korpuan kertomana:





Suomalaisen vaapun historia 



Kuvan lähde: 


Timo Hyytinen on kirjoittanut uuden kirjan nimeltä "Suomalaisen vaapun historia" ja kirjan on julkaissut Arma Fennica. Kirja on todellinen tietopaketti kalastajille ja vaapuntekijöille.
Kirjaa on saatavilla ainakin Akateemisesta kirjakaupasta.


Suuri pilkkikirja





Kirjan uusi laajennettu painos nyt saatavilla kirjakaupoista. Kirjan kirjoittaja Risto Jussila on tehnyt hyvän kirjan niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekkin konkarille. Kirja sisältää paljon ottivinkkejä ja tee-se-itse juttuja, joilla voi parantaa kalan tuloa.

Kirja on varmasti monen pilkkijän kova toive tänä jouluna taikka sitten seuraava ostos, jonka tekee kaupasta. Monet kirjan ostajat ovat kehuneet kyseistä kirjaa meikäläiselle, kun olen siitä jutellut tai kysellyt.
Olen itse saamassa tämän kirjan joulupukilta tänä vuonna ;) Ei vain malttaisi odottaa !

Lisää tästä kirjasta voipi lukea täältä: http://readme.fi/product.php?isbn=9789522209108











Kalavesiltä...

"Kalavesiltä..."

















Sitähän kuulee kaikenlaista tuolla vesillä ollessa ja sen takia ajattelin koota tähän joitakin kuultuja asioita. Osan olen kuullut kalavesillä ja  joitakin sitten vähän muualta keskustellen...olen kyllä saanut luvan julkaista näitä kuultuja asioita blogissani. :)

"Kerran kuulin yhden jännän kertomuksen, että joku eestiläinen oli ravistellut kumistajigiä suomalaiselle vaapuntekijälle ja kehunut sen suosiota kalojen keskuudessa. Sellaisia räminäkapseleita, joita voi itse ostaa ja sitten kiinnittää haluamaan uistimeen tai jigiin. Oli ollut tehokas lisä jigissä, mutta ei ainakaan vaapuntekijä löytänyt keskustelun jälkeen samanlaisia kapseleita ollenkaan suomesta...

Erilaisia räminäkapseleita kuin esim. Puukkomatilla(http://puukkomatti.com/). 
Miksipä ei räminä ja jigi olisi yhdessä tappavan tehokas yhdistelmä? Ainahan kaikkea kannattaa kokeilla.  "


"Yksi kova ravustaja kehui omia rapumertojaan parhaimmiksi ravunpyytäjiksi ja kuulema hän ei muiden tekeleitä enää käytäkkään, koska muiden tekemät merrat ja mallit eivät ole pyytäviä. Tämän miehen merrat aika jänniltä näyttävätkin... Kuulema paras rapumerta on sellainen kolmion mallinen ja molemmissa päissä pitää olla aukot. Paras rapumäärä tullut sillä mallilla. Sellainen kolmionmallinen rapumerta on helppo tehdä vaikkapa samasta materiaalista kuin katiskat ja niitä saa samalla tehtyä useitakin, eikä kalliiksi tule. "

"Kerran yksi mies näytti hänen omia tekeleitään pilkkireissulla, kun kysyin häneltä ohi kävellessäni saaliin tulosta. 3-haarakoukkuihin oli laittanut epoksiliiman ja värijauheiden tilalle (joista syntyy värikoukku) perhosidonnasta tuttuja kuulia. Kuula ilmeisesti pitää hyvää ääntä koukussa tasapainon tai pystärin heiluessa jäänalla.  Messinkinen kuulapää tai isompi conehead sekoittaa ahventen päät. Suositteli tätä konstia joskus kokeilemaan, jos värikoukut ei anna haluttua tulosta"










Jarkon kanssa pulassa



 Puuta, heinää ja kalatarinoita -palstan tekijältä(Harjus-Antero) toinen tarina: 

  "Jarkon kanssa pulassa"


Kännykkä piippasi pari kertaa.  Joku lähetti tekstiviestin, ajattelin lukea sen myöhemmin.  Parin tunnin kuluttua luin saapuneen viestin. Jarkko ilmoitti viestin välityksellä suurista suunnitelmistaan. Nyt alkaa tapahtua! Tule käymään kylässä, laitan saunan lämpiämään. Olutta on! Mietin hetken  ja vastasin viestiin. Lupasin ilmestyä illan aikana paikan päälle. Hieman kyllä arvelutti, Jarkon ideat ampuivat yleensä aika pahasti yli. Jarkko oli muuten mukava mies, mutta sillä oli paha tapa alkaa humalapäissään kettuilemaan itseään isommille kavereille.  Mutta nopeiden jalkojensa avulla se selvisi yleensä ehjin nahoin pakoon, ennen kuin tilanteet eskaloituivat uhkaaviksi.

Saavuin vähän ennen iltakymmentä Jarkon ovelle.  Koputin miehekkäästi oveen. Jarkko avasi oven ja toivotti minut tervetulleeksi matalaan majaansa. Kävelimme keittiöön, kiinnitin heti huomiota seinille kiinnitettyihin maalauksiin.  Joku taiteilija oli maalannut tyylikkäästi suomalaisia kaloja kankaalle.  Jarkko kertoi löytäneensä maalaukset kirpputorilta. Halvalla olivat lähteneet. 

Avasimme oluet ja juttelimme niitä näitä. Jarkko kertoi aloittaneensa vähän aikaa sitten uuden harrastuksen. ”Perhon sidonta on jumalauta hienon harrastus mitä mies voi harrastaa yksin housut jalassa”. Nauroin äänekkäästi tuolle letkautukselle. Jarkko esitteli ylpeänä tuotoksiaan. Ihmettelin aluksi, että miksi kaikki perhot olivat mustavalkoisia.  Jarkkoi kertoi, että kala on sen verran tyhmä otus, että ei se värejä erota. Ne näkevät ainoastaan mustia ja valkoisia sävyjä.  Hetken aikaa mietin, että nyt se vitsailee. Mutta tosissaan se oli. En viitsinyt keskustella aiheesta enempää, joten vaihdoin sujuvasti puheenaihetta. 

Mutta kohta keskustelumme ajautui taas kalastukseen. Jarkolla oli suunniteilla uusi kalastus-aiheinen blogi, johon minäkin voisin kirjoittaa jonkun hauskan tarinan. Lupasin kirjoittaa jossain välissä jonkinlaisen tekstinpätkän.  Jarkko lupasi keksiä minulle jonkun valmiin aiheen.  Päätettiin lähteä saunaan. Saunassa oli oudon mallinen kiulu. Kiulu muistutti ihmisen takapuolta. Jarkko kertoi itse suunnitelleensa kiulun. Taiteellisesta toteutuksesta oli vastannut joku etelä-suomalainen firma. Saunakauha oli onneksi perinteistä mallia. Muuten tilanne olisi ollut hieman kiusallisempi. 

Vähän ajan kuluttua menimme pihalle vilvoittelemaan. Pihalla Jarkko hauskuutti naapureitaan juoksemalla alastomana postilaatikolle ja takaisin. Naapurin mummo huusi soittavansa poliisit paikalle, jos tuommoinen alasti kekkulointi jatkuu vielä. Päätimme lähteä takaisin saunaan.  Jarkko oli kova saunamies, se paiskoi raivokkaasti vettä kiukaalle.  Siirryin jossain vaiheessa istumaan alimmaisille lauteille. Kiuas sihisi, kuin nurkkaan ahdistettu kyykäärme.  Alkoi olla jo tukalan kuumaa, päätin lähteä pois saunasta. Jarkko sanoi ottavansa vielä yhdet kunnon löylyt.  

Pesydyin, pukeuduin ja menin olohuoneeseen odottamaan. Olohuoneen seiniä koristivat vanhat vaaput. Ne näyttivät kyllä hieman vaarallisilta, kun teräviä koukkuja ei ollut suojattu mitenkään.  Jarkko saapui olohuoneeseen ja kertoi, että kerran yksi kaveri oli vahingossa nojannut koristetauluun. Yksi vaapuista oli tarttunut kaverin selkään. Sairaalareissuhan siitä oli tullut. Hieno vaappukin oli jäänyt sinne sairaalan seinälle koristeeksi. Jarkko oli uhannut haastaa kaverinsa oikeuteen, mutta he olivat sopineet asian myöhemmin. Olivat kuulemma nykyään taas puheväleissä. 

Aloin miettimään jo hyvää selitystä, minkä verukkeella välttäisin baarireissun Jarkon kanssa.  Jarkko kumosi nopeaan tahtiin loput jääkaapista löytyvät oluet ja ehdotti että lähtisimme tutustumaan paikalliseen yöelämään. Jarkko soitti tutulle taksikuskille joka lupasi tulla vartin päästä paikalle. Menimme pihalle odottelemaan. 

Odoteltiin siinä pihalla varmaan tunti, eikä suharia näkynyt. Oli sulkenut  kuulemma kännykänsäkin. Päätettiin lähteä kävelemään. Matkalla meitä vastaan tuli pari bodarin näköistä kaveria.  Toivoin hiljaa mielessäni, että Jarkko ei sanoisi niille mitäään typerää. Onneksi Jarkko pysyi vaiti tällä kertaa. Kait silläkin sentään jonkinlainen itsesuojeluvaiston hitunen oli tallessa.  Kello oli jo aika paljon kun saavuimme viimein yökerhon pihalle. Pääsimme kuitenkin nopeasti sisälle. Onneksi Jarkko tunsi portsarin. Musiikki soi niin kovaa, että normaaliäänellä keskustelu oli vaikeaa. Joten korotin ääntä ja huusin Jarkolle: ”Täälä on aika paska meininki!” Musiikki taukosi juuri sopivasti ja huutoni kantautui kaikkien juhlivien ihmisten korviin. Moni katsoi meitä hieman paheksuvin ilmein.  Päätin lähteä kotiin. Jarkko aikoi jäädä vielä hetkeksi ja suunnistaa sitten nakkikioskin kautta kotiinsa. 


-Harjus-Antero



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Fish Me Luck

Sain tehdä haastattelua Fish Me Luck -blogintekijästä mailitse ja tässä lopputulos kuvien kera.

Hienoa, että sain tehdä naiskalastajasta juttua, mielestäni naisia pitäisi saada enemmän innostumaan tästä hienosta harrastuksesta, eli kalastuksesta! =)

Blogin osoite: http://fishmeluck.blogspot.fi/


Olen 33-vuotias kuopiolainen nainen. Kotoisin olen Rautalammilta, mutta asunut Kuopiossa jo lähes 20 vuotta. Aloitin kalastuksen alle 10-vuotiaana ja ensimmäinen kalastusmuoto oli mato-onginta. Innostus kalatukseen lähti todennäköisesti siitä, että lapsena vietin paljon aikaa mummolassa ja pappani oli (ja on edelleen) innokas kalamies. Hän pyysi muikkuja verkoilla ja jo pienestä pitäen olin apuna muikkuja ”piästelemässä". Myös mummoni, enoni ja tätini kalastivat, joten kalat tulivat tutuiksi ja kalaruokia oli usein.

Reilun kymmenen vanhana ihastuin pilkkimiseen ja muutaman vuoden ajan kiertelin pilkkikisoissa mummoni kanssa. Vanhimmat pystypilkkini ovat myös niiltä ajoilta: Kalamies, Hopeasiipi ja Välkky. Silloin tällöin uittelen niitä vieläkin, koska eihän toimivista vieheistä kannata luopua. Pilkkiminen on minulle edelleen rakkain kalastusmuoto, mutta koska ”jääkausi” kestää kalahullun mielestä aivan liian vähän aikaa, halusin aloittaa kalastuksen myös lumettomana aikana. Olen nyt harrastanut heittokalastusta pari kautta ja ihanaahan se on sekin.  Paljon on vielä opeteltavaa, mutta tämän aiheen opiskelu on herkkua. 


Talvisin tykkään kalastaa eniten semmoisia köllikkäahvenia ja kesällä jigailen kuhan toivossa. Suurin ahven, jonka koskaan olen saanut, jää pikkuisen alle kiloon: 967 grammaa. Sitä maagista rajaa siis tavoitellaan. Isoin siika on 1,2kg, isoin kuha 1,7kg ja isoin hauki 4kg. Ei mitään elvistelykaloja, mutta haastattelijan pyynnöstä mainitsin ne :) 


Mieleenpainuvin kalastusreissu taitaa olla viime kesältä, kun lähdimme pienellä porukalla viikonlopuksi Kallavedelle saareen telttailemaan ja kalastamaan. Se oli elämäni ensimmäinen kunnon telttaretki ja tarkoitus oli olla pari yötä saaressa ja kalastella ilman kiirettä. Kaikki menikin tosi mukavasti ja sää suosi. Mieleenpainuvan reissusta teki kuitenkin se, että iltapäiväkalalla ollessamme hauki nappasi minun vaappuun ja ajattelin vapauttaa pienen hauen nopeasti ilman pihtejä. Nopea vapautus vaihtui muutaman tunnin kärsimykseen, sillä hauki teki pari äkkiliikettä ja kappas, olinkin itse vaapussa kiinni. Hauki sai vapautensa ja minä päivystyskeikan. Kalastus oli siis keskeytettävä siksi aikaa, että koukku saatiin kädestä irti. Soitimme apuvoimia ja ajoimme veneellä lähimpään rantaan, jonne autokyyti saapui. Päivystyksessä asia hoidettiin nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja illaksi pääsin vielä takaisin kalaan. Eikös se ole niin, että on olemassa kahdenlaisia kalastajia, niitä joilla koukku on uponnut ihoon ja niitä, joilla se ei ole vielä uponnut. Loppureissu menikin sitten onneksi kuin Strömsössä vaikka kyseessä olikin ihan eri saari :) 


Lempivieheitä on vähän hankala laittaa paremmuusjärjestykseen, koska sellaisia vieheitä ei olekaan, jotka toimisivat aina. Eli oikeastaan kaikki omistamani vieheet kuuluvat top-listalle, niiden järjestys vaan aina vähän vaihtelee sen mukaan, onko kaloja noussut. Pilkkihommissa eniten tykkään pilkkiä mikrotasureilla ja yksi suosikeista on Heikuran laatukeskuksen Sieppari tasari. Lisäksi on kertynyt kymmeniä muita mikrotasureita, joista monet olen ostanut ”löytökorista” ilman alkuperäistä pakkausta. Isommista tasureista en pysty nimeämään mitään tiettyä mallia, kaikkia rasiasta löytyviä pidän yhtä hyvinä siihen asti, että yksi antaa jonkun mahtikalan. Sitten nostan sen tasurin top-listalle. Pystypilkeistä oma suosikki on Kalamies ihan sen nostalgisuuden vuoksi, en usko, että se on kuitenkaan kalastavin pystypilkki :) Kesäkalastuksesta en osaa muita suosikkeja nimetä kuin Bete Lotto ja jigit. Jigeillä on mukava kalastaa, koska jigailu on niin monipuolista: väri, muoto, koko, uintisyvyys, käsiala… 

Perustin puolisen vuotta sitten kalastusaiheisen blogin. Idea oli ollut mielessä muutamia kuukausia, koska halusin alkaa kirjoittamaan kalastusreissuja muistiin. Eräs ystävä yllytti aloittamaan blogin, joten pistin blogin pystyyn. Tavoitteena olisi saada blogiin meheviä reissuraportteja, uskomattomia saaliskuvia ja tietenkin uusia lukijoita eli tavoitteet on korkealla ;) Blogi on ollut aika hiljainen kommenttien suhteen, joten niitäkin olisi mukava lueskella.

Aloitteleville kalamiehille ja kalanaisille haluaisin toivottaa kärsivällisyyttä. Kaloja ei tule joka reissulla, mutta siitä ei kannata lannistua. Jokaisella reissulla oppii varmasti jotain uutta, vaikka munat menisivätkin pataan. Kalareissuilta kotiin palatessa ajatukset saattavat olla jo seuraavassa reissussa: mitä voisin tehdä toisin ensi kerralla? Kaikesta oppii, ei pelkästään virheistä. Jos kalaa ei tule, vika ei välttämättä ole kalastajassa. Kyllä se yritys palkitaan jossain vaiheessa.


Kannattaa tutustua muihin kalastajiin. Netissä voi vaihdella mielipiteitä ja saada vinkkejä, ja jos välimatkaa ei ole paljon, tehdä vaikka yhteisiä kalastusreissuja. Jotkut viihtyvät yksinkin kalassa, mutta minusta kaikkein mukavinta on kalastaa ystävien kanssa. Ja onhan ne saalispönöt helpompi ottaaa kaverin kanssa :)



Blogin lukijoille itsestäänselvät terveiset: muistakaa käydä kalassa :)

Kireitä siimoja!






torstai 6. marraskuuta 2014

Puuta, heinää ja kalatarinoita

Nyt blogiini sain lisävoimia ja oman palstan blogistani saa  Harjus-Antero (http://www.kokokesakalassa.com/) . 
Palstan nimi on:  "Puuta, heinää ja kalatarinoita".

Koko Kesä Kalassa -sivusto on keskittynyt vain kesäkalastukseen , jotenka Harjus-Anterolla on jäänyt kirjoitushaluja muistakin hetkistä ja siitä se idea suunnilleen lähti tälle palstalle. 






















Ensimmäinen teksti " Pakokaasun katkuinen kalatarina ".

Jonkin aikaa sitten suunniteltiin naamakirjan välityksellä kalareissua yhden kaverin kanssa. Kaveri oli kuullut jostain, että kaikki itseään kovina kalamiehinä pitävät tekevät nykyään niin. Toista se oli ennen, kun ei ollut edes matkapuhelimia. Piti ihan kasvotusten tavata ja tehdä sotasuunnitelmat vasta sitten.

Kesken viestien kirjoittamisen huomasin kaipaavani vanhoja hyviä aikoja. Nykyään, kun katsoo linja-autopysäkillä koulukyytiä odottavia lapsia, oikein hämmästyy kun kaikki seisoskelevat vain omissa oloissaan, näpyttelemässä uudenkarheita älypuhelimiaan. Toista se oli ennen, kun linkkua odotellessa painittiin ja tapeltiin ajankuluksi. Nykyäänhän sitä ei uskalla lähteä edes takapihalle ilman gps-laitetta. Tai ainakin vähintään jonkunlainen kamera pitää olla, että voi näpätä aina välillä itsestään uuden kuvan. Jonka voi sitten lähettää kätevästi nettiin. Netissä kaikki hyvät kaverit voivat sitten kommentoida kuvaa. Ja ilmaista tykkäämisensä nostamalla virtuaalipeukalon  ylöspäin. Kyllä elämä on niin ihmeellistä nykyään.

Mutta onhan se niinkin, että hyvin etukäteen suunniteltu on jo puoliksi tehty. Olipa sitten kyseessä kalareissu poikien kesken, tai vaikkapa joku hyvin haastellinen remonttihomma. Tai näin olen sen aina luullut menevän. Kaveri lupasi tuoda eväät ja juomat. Oikeastaan kaiken, mitä tarvitsisimme viikon mittaisella reissulla. Minun ei tarvitsisi huolehtia mistään. Pakkasin reppuuni riittävästi vaihtovaatteita, pyyhkeen ja muutaman rasiallisen erilaisia vieheitä. Mietin, ottaisinko jotakin evästä mukaan varmuuden vuoksi. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen, ja menin pihalle odottelemaan kaveria.  

Kaveri kurvasi pihaan maastokuvioisella Ladalla. Heitin repun takakonttiin ja hyppäsin pelkääjän paikalle.  Alkumatka taittui nopeasti. Oltiin melkein puolessavälissä, kun hoksasimme, että olimme kääntyneet väärälle tielle. Päätimme palata vähän matkaa takaisin päin. Pakokaasupilvi vaan pöllähti kun kaveri peruutti Ladan läheiseen ojaan.  Ei ollut kuulemma peileistä katsomalla näkynyt mitään. Hyppäsin ulos autosta ja yritin pukata, mutta renkaat löivät vain sutia. Eikä auto suostunut millään nousemaan ojasta. Se oli kuin jäihin vajonnut iso eläin, tai mieltään osoittava sumopainija.  

Soitin yhelle Veikalle ja kysyin, että voisiko hän tulla traktorilla vetämään auton ylös ojasta. Veikka lupasi tulla. Kestäisi kuitenkin jonkun aikaa ajella paikan päälle. Me lupasimme pysyä auton lähettyvillä ja odotella.  Kysyin kaverilta, että olisiko sillä mitään juomaa mukana, kun janohan tuossa autoa pukatessa tuli. Kaveri kaivoi auton takakontista kaljatölkin.  Kysyin, että onko sillä mitään muuta juotavaa mukana. Se meni takaisin takakontille ja kaivoi sieltä ison viinapullon. Sanoin, että tuo kalja sopii tähän tilanteeseen paremmin. Muutamia autoja ajoi ohi.  Näytimme niille käsinmerkein, että jatkakaa vain matkaanne. Homma on hallussa. 

Alkoi tulla jo pimeää, eikä Veikkaa näkynyt vieläkään. Yritin soittaa sille, mutta puhelut menivät suoraan vastajaan. Ajattelin, että Veikan kännykästä on varmaan akku loppunut. No eihän tässä mitään hätää ole, sanoi kaveri.  Ja alkoi viritellä nuotiota tien viereen. Vähän ajan päästä tien vieressä roihusi kunnon tulet. Istuttiin tien varrella nuotiolla ja odoteltiin. Ketään ei näkynyt mistään. Oli niin hiljaista, että kuulin susien ulvovan läheisessä vaarassa. Tai saattoihan se kauhea älämöly kuulua joltain läheiseltä mökiltä, jossa joku kalastusporukka vietti saunailtaa rankan kalastuspäivän jälkeen. Yritin taas soittaa. Mutta vieläkään kukaan ei vastannut. Jätin varmuuden vuoksi viestin vastaajaan. Ei kehdannut enää niin myöhään alkaa muillekkaan soittelemaan.  

Aamu alkoi jo sarastamaan, kun kuulin traktorin lähestyvän tietä pitkin. No Veikkahan sieltä saapui. Sidoimme köyden ladan puskuriin kiinni. Ja Veikka nykäisi traktorilla oikein kunnolla.  Ladan puskuri irtosi. Auto oli edelleen ojassa. Kaveri kiroili kovasti ja sitoi köyden tällä kertaa auton peräkoukkuun kiinni. Päätimme yrtittää uudestaan. Nyt alkaa tapahtua, sanoin. Auto nousi kylkimyyryä ylös ojasta. Kiittelimme traktorikuskia ja päätimme yhteistuumin palata takaisin kotia. Paluumatkalla aloimme jo suunnitella uutta reissua. 


-Harjus-Antero