Puuta, heinää ja kalatarino
"Jarkon kanssa pulassa"
Kännykkä piippasi pari kertaa. Joku lähetti tekstiviestin, ajattelin lukea sen myöhemmin. Parin tunnin kuluttua luin saapuneen viestin. Jarkko ilmoitti viestin välityksellä suurista suunnitelmistaan. Nyt alkaa tapahtua! Tule käymään kylässä, laitan saunan lämpiämään. Olutta on! Mietin hetken ja vastasin viestiin. Lupasin ilmestyä illan aikana paikan päälle. Hieman kyllä arvelutti, Jarkon ideat ampuivat yleensä aika pahasti yli. Jarkko oli muuten mukava mies, mutta sillä oli paha tapa alkaa humalapäissään kettuilemaan itseään isommille kavereille. Mutta nopeiden jalkojensa avulla se selvisi yleensä ehjin nahoin pakoon, ennen kuin tilanteet eskaloituivat uhkaaviksi.
Saavuin vähän ennen iltakymmentä Jarkon ovelle. Koputin miehekkäästi oveen. Jarkko avasi oven ja toivotti minut tervetulleeksi matalaan majaansa. Kävelimme keittiöön, kiinnitin heti huomiota seinille kiinnitettyihin maalauksiin. Joku taiteilija oli maalannut tyylikkäästi suomalaisia kaloja kankaalle. Jarkko kertoi löytäneensä maalaukset kirpputorilta. Halvalla olivat lähteneet.
Avasimme oluet ja juttelimme niitä näitä. Jarkko kertoi aloittaneensa vähän aikaa sitten uuden harrastuksen. ”Perhon sidonta on jumalauta hienon harrastus mitä mies voi harrastaa yksin housut jalassa”. Nauroin äänekkäästi tuolle letkautukselle. Jarkko esitteli ylpeänä tuotoksiaan. Ihmettelin aluksi, että miksi kaikki perhot olivat mustavalkoisia. Jarkkoi kertoi, että kala on sen verran tyhmä otus, että ei se värejä erota. Ne näkevät ainoastaan mustia ja valkoisia sävyjä. Hetken aikaa mietin, että nyt se vitsailee. Mutta tosissaan se oli. En viitsinyt keskustella aiheesta enempää, joten vaihdoin sujuvasti puheenaihetta.
Mutta kohta keskustelumme ajautui taas kalastukseen. Jarkolla oli suunniteilla uusi kalastus-aiheinen blogi, johon minäkin voisin kirjoittaa jonkun hauskan tarinan. Lupasin kirjoittaa jossain välissä jonkinlaisen tekstinpätkän. Jarkko lupasi keksiä minulle jonkun valmiin aiheen. Päätettiin lähteä saunaan. Saunassa oli oudon mallinen kiulu. Kiulu muistutti ihmisen takapuolta. Jarkko kertoi itse suunnitelleensa kiulun. Taiteellisesta toteutuksesta oli vastannut joku etelä-suomalainen firma. Saunakauha oli onneksi perinteistä mallia. Muuten tilanne olisi ollut hieman kiusallisempi.
Vähän ajan kuluttua menimme pihalle vilvoittelemaan. Pihalla Jarkko hauskuutti naapureitaan juoksemalla alastomana postilaatikolle ja takaisin. Naapurin mummo huusi soittavansa poliisit paikalle, jos tuommoinen alasti kekkulointi jatkuu vielä. Päätimme lähteä takaisin saunaan. Jarkko oli kova saunamies, se paiskoi raivokkaasti vettä kiukaalle. Siirryin jossain vaiheessa istumaan alimmaisille lauteille. Kiuas sihisi, kuin nurkkaan ahdistettu kyykäärme. Alkoi olla jo tukalan kuumaa, päätin lähteä pois saunasta. Jarkko sanoi ottavansa vielä yhdet kunnon löylyt.
Pesydyin, pukeuduin ja menin olohuoneeseen odottamaan. Olohuoneen seiniä koristivat vanhat vaaput. Ne näyttivät kyllä hieman vaarallisilta, kun teräviä koukkuja ei ollut suojattu mitenkään. Jarkko saapui olohuoneeseen ja kertoi, että kerran yksi kaveri oli vahingossa nojannut koristetauluun. Yksi vaapuista oli tarttunut kaverin selkään. Sairaalareissuhan siitä oli tullut. Hieno vaappukin oli jäänyt sinne sairaalan seinälle koristeeksi. Jarkko oli uhannut haastaa kaverinsa oikeuteen, mutta he olivat sopineet asian myöhemmin. Olivat kuulemma nykyään taas puheväleissä.
Aloin miettimään jo hyvää selitystä, minkä verukkeella välttäisin baarireissun Jarkon kanssa. Jarkko kumosi nopeaan tahtiin loput jääkaapista löytyvät oluet ja ehdotti että lähtisimme tutustumaan paikalliseen yöelämään. Jarkko soitti tutulle taksikuskille joka lupasi tulla vartin päästä paikalle. Menimme pihalle odottelemaan.
Odoteltiin siinä pihalla varmaan tunti, eikä suharia näkynyt. Oli sulkenut kuulemma kännykänsäkin. Päätettiin lähteä kävelemään. Matkalla meitä vastaan tuli pari bodarin näköistä kaveria. Toivoin hiljaa mielessäni, että Jarkko ei sanoisi niille mitäään typerää. Onneksi Jarkko pysyi vaiti tällä kertaa. Kait silläkin sentään jonkinlainen itsesuojeluvaiston hitunen oli tallessa. Kello oli jo aika paljon kun saavuimme viimein yökerhon pihalle. Pääsimme kuitenkin nopeasti sisälle. Onneksi Jarkko tunsi portsarin. Musiikki soi niin kovaa, että normaaliäänellä keskustelu oli vaikeaa. Joten korotin ääntä ja huusin Jarkolle: ”Täälä on aika paska meininki!” Musiikki taukosi juuri sopivasti ja huutoni kantautui kaikkien juhlivien ihmisten korviin. Moni katsoi meitä hieman paheksuvin ilmein. Päätin lähteä kotiin. Jarkko aikoi jäädä vielä hetkeksi ja suunnistaa sitten nakkikioskin kautta kotiinsa.
-Harjus-Antero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti