Kalasaalis.com:issa nimimerkillä Säkyläläinen kyseli meikäläiseltä hieman vinkkejä soutu-uistelua varten, jotenka päätin kirjoitaa siitä tänne blogiini...
Taustalla soi tätä tekstiä kirjoittaessa esim. " Apulanta - Kalamiehen toveri "
Kuvassa 2011 vuonna saatu hauki soutu-uistellen ja ottivaappuna Storm Hot'n Tot.
Soutu-uistelu on kivaa hommaa etenkin keväällä ja syksyllä, silloin ainakin hauet ovat monesti matalillakin paikoilla ja juuri sopivan matkan päässä soutamista ajatellen. Kesällä pienet metsäjärvet ovat hyviä paikkoja soutu-uistelulle, koska kalat ovat pienellä alueella ja helposti löydät ottipäällä olevat kalat. Kannattaa ensin uistella heinikoiden ja lumpeiden läheisyydessä, sitten siirtyä sen jälkeen syvemmälle. Yllättävän pinnaltakin voi hauki tulla, vaikka vettä olisi enemmänkin veneen alla.
Itse soudan välillä sen takia, että voisin olla luonnossa ja saada samalla hieman hyötyliikuntaa. Etenkin kalastuspaikasta siirtyessä toiseen laitan aina lusikan tai vaapun veneen perään vetämään.
Soutu-uistelussa ei tarvita mitään ihmeellisiä välineitä ja sen takia sen harrastus on vaivatonta aloittaa, sekä halpaa. Periaatteessa samat vehkeet kuin heitellässäkin toimii pienillä uistimilla, jos pieniä haukia ja ahvenia ollaan jahtaamassa. Kelana voi olla iso haspeli(avokela) ja hieman jäykempi vapa, jos sattuu isompiakin kaloja tulemaan.
Yhdellä tai kahdella vavalla pärjää hyvin. Kahta vapaa enempää en suosittele, jos uistelee yksin veneellä, muuten voi olla herkästi siimat sotkussa ja aikaa menee enemmän sotkujen selvittämiseen kuin kalastukseen.
Vavat kannattaa olla vapatelineissä, jotka kiinnitetään veneen laitaan/laitoihin. Telineitä saa halvalla melkein marketista kuin marketista nykypäivänä, n. 10-14e/kpl.
Siimana voi olla esim. 0,30-0,35mm monofiilia(sen paksumpaa en ole yleensä käyttänyt soutaessa, moottorilla vetoon käytän paksumpia siimoja), mutta ahvenia uistellen voi käyttää ohuempaakin. Ohuemmassa siimassa on tietenkin omat riskit haukien kanssa ja tietenkin kuitusiimaakin voi kokeilla...nämä ovat vähän makuasioita ja testaillen löytyy se mukavin vaihtoehto. Monet suosivat värillisiä siimoja monofiilisiimoista, etenkin lohikalastajat.
Uistelussa on hyvä käyttää pitkää ja leveää haavia. Muuten voi menettää kaloja helpommin, jos ei ole kovin hyvin koukut tarttuneet kalaan ;)
Kuvassa yksinkertainen vapateline ja halpa investointi soutu-uistelun aloitteluun. Kiinteä vapateline on ehkä jatkossa/aktiivisessa käytössä parempi kuin kuvassa oleva irroitettavaa mallia oleva vapateline...ainakin kiristin tuppaa hajoamaan aktiivisessa käytössä turhan helposti, jos irroittelee paljon.
Siiman pituuksista jne.
Kelluvat vaaput ja lusikat yleensä heitän veneen perään , jos mahdollista ennen soutamista. Virvelillä heitto käy leikiten ja siimaa pienillä järvillä yleensä pidän 17-25m veneen perässä . Yleensä tuo riittää , jos järven syvyys on keskimääräisesti 3m. Esim. Rapala Original ui suht pinnalla vaikka olisi enemmänkin siimaa.
Syvännelappusta vaappua kannattaa pitää lyhyemmällä siimalla veneen "keskiosassa". Nämä ovat vähän suuntaa antavia ja riippuu kalastuspaikasta jne.
Isommalla järvellä siimaa voi laittaa reilummin ja jopa pieniä painoja siimaan tai miniplaanaria sivulle vetämään vaappua tyynellä kelillä.
Vaapuista ja uistimista
Ahvenelle käytän pieniä vaappuja n.3-8cm esim. Rapala, Nils Master, RJN, Turus-ukko ja Kileeni. Ahven voi ottaa pieneen lusikkaan, etenkin Abu:n Atom on ollut monen ahvenen viimeinen ateria. Ahvenien uistelussa mukavinta on se, että voi yllätyksenä napsahtaa isompia haukiakin, vaikka pienet puikkarit ovat yleisintä kokoluokkaa. Ahvenelle kannattaa kokeilla herkästi uivaa ja uinti voi olla suhteellisen "tirisevää" .
Nils Master Invincible ja papukaija väritys sopii melkein keliin kuin keliin.
Hauelle suosin monen moista vaappua ja kokoluokka vaihtelee paljon, mutta yleensä pienin on 7cm ja suurin 12-18cm.
Soutaen on mukava käyttää herkkiä vaappuja, koska silloin ei tarvitse soutaa lujaa ja pysähtyessä vaappukin saattaa nousta pintaa kohti.
Hauki monesti tykkää , kun uistelee välillä rivakammin ja sitten taas hitaammin. Spurttien jälkeen monesti kala ottaa kiinni.
Vaaput voivat uida letkeästi taikka hyvin tiheästi, monesti sillä uinnilla ei ole väliä mihinkä hauki nappaa...väreistä ainakin ahven ja muikku ovat toimivia perusvärejä metsäjärvelle kirkkaalla kelillä.
Hyviä vaappuja esim. Turus-ukko, Karikko, Nils Master, RJN , Onkimaton, Niemistö -vaaput, Sepen Tuuri, HK-Varma, Rapala, MV-Uistin, UKT , Hurus, Ottiviehe ja Savage Gear.
Jostain syystä käytän syksyllä enemmän painavia lusikoita kuin vaappuja. Ehkä sen takia, että pääsen lusikoilla vaappuja syvemmälle ilman painoja ja tarvittaessa ne vajoaa vielä syvemmälle houkuttelevasti, jos soutuvauhtia hidastaa tai jopa hetkeksi pysähtyy.
Joskus sellainen hidas vauhti, että lusikka just ja just jaksaa pyöriä, niin on petokalalle mieleen. Pronssinen tai kiiltävä lusikka on hyvä valinta hauelle aurinkoisella kelillä : Räsänen, Professor ja Lucius ovat hyviä peruslusikoita soutu-uisteluun.
Kannattaa kokeilla kuollutta kalaa, se voi olla tehokas silloin kuin mikään uistin ei tunnu toimivan jonain päivänä. Alhaalla kuvassa hauet tuli soutaen kuore täyllä ;)
Tämä hauki(ylhäällä kuvassa) tykkäsi Rapalan Shad Rapista ahvenvärissä.
Ei muuta kuin kireitä siimoja ja mukavia hetkiä soutu-uisteluun seuraavalle avovesikaudelle!
