Tasuriahvenia

Halusin tehdä juttua innokkaasta kalamiehestä ja sellaisen miehen löysinkin foorumilta. Kysyin, että saisinko tehdä juttua ja sen jälkeen lähetin hänelle kysymykset yksityisviestillä eräällä kalastusaiheisella foorumilla ja sain takaisin vastauksena hienosti tehdyn jutun, jonka saan julkaista täällä blogissani.

Kirpun(nimimerkki Kirppu) juttu/kertomus alkaa N-Y-TEE-N-Y-T, eli NYT!!:

Kuvassa:  Ahven 1,05kg, tarttunut tasapainoon: Sillanpää 10 cm ja painoa 24 g

  Olen viisikymppinen, voisi sanoa pilkkimiseen hurahtanut kala-ukko. Kuopiossa olen syntynyt ja Kallaveden saaristossa on minuun jo poikasena tarttunut kalakuume.

Vaarini sen minuun silloin aikoinaan istutti, kun otti mukaansa veneeseen ja kalaretkilleen. Veneestä silloin ongittiin mato-ongella ja ahventa “juttuutettiin” niin, että vapa taipui. Auringon noustessa oltiin kaislikon reunassa kesällä ja syksyllä keinuttiin luodoilla. Vieläkin soi mielessä ne vaarin hyräilemät laulut, joita hän kalapaikoille soutaessaan lauleli.




    Olin 15-kesäinen, kun pilkkijäät alkoivat tosiaan houkutella. Tuolloin äitini viisaasti huomasi tilanteen ja osti minulle upo uuden 4” UR-kairan. Sillä tuli reikä vaivattomasti. Polkupyörällä poljin, hieman häpeissänikin kaupungin lähilahdille ongelle viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Pystypilkkiä käytin ja kukkoahventa alkoi tulla. Kalaukkojen perään ja oppiin teki mieli. Auliisti he ottivatkin nuoren pojan mukaansa ja taitojansa neuvoivat. Juhlaa oli kun pilkkikilpailuissa pääsi paremmille vesille ja isomman kalan mahdollisuuskin oli. Useimmiten ahvenet olivat kuitenkin pieniä, mutta pussit joskus painaviakin.

Näin kului muutama vuosi. Sitten sain kaverikseni sukulaispojan, jonka kanssa aloimme käydä yhdessä pilkillä. Aloimme viritellä tasureita onkiimme. Kaupasta ostimme Ässiä, ja aloimme suunnata kalareissujamme pois kaupungin markkinapaikoilta. Linja-autolla sitä kuljettiin, kun ei ollut omaa kulkupeliä. Reppu selässäkään ei enää niin hävettänyt. Aloimme saada tasuriahvenia harvakseltaan, verrattuna pystypilkkiongintaan, mutta kalojen koko oli kuitenkin isompaa. 150 grammaista oli suurin osa, mutta kyllä sekaan mahtui varttikilon isomuksiakin. Siimat olivat tuolloin ohuet ja pilkit edelleen pienet.

Kuvassa: 530g  tasuriahven sydänpakalta. Otti Sillanpään kasi. 1 keltakultaan

Kesällä pyysin haukea ja mato-onkiminen jäi noina vuosina vähemmälle. Talvisin tulivat mukaan Kuusamon retket, koska enoni asui siellä. Ne olivat vuoden kohokohtia. Ahvenet olivat isompia ja taimenkin saattoi tärähtää. Vieheinä toimivat morrit ja ässät ahvenille ja leveäsiipinen lohipilkki tapsilla taimenelle.

Seuraava vaihe onkimisessani oli muuto maalle Keiteleelle. Olin jo aikuinen ja työn perässä piti muuttaa. Bonuksena tuli hyvät kalavedet ja kiihko sen kun yltyi. Tasurin koko kasvoi ja tyyliini oli sellainen, että uitin tasuria ja sen jälkeen pudotin morrin perään. Tämä oli tehokas pyyntimuoto. Ahvenen koko kasvoi niin, etää suurimmat alkoivat lähennellä puolta kiloa. Tuo puolen kilon raja oli itselläni kuitenkin maaginen. Pitkään yritin recordiani talvella saada nousemaan tuon rajan yli, mutta en siinä onnistunut. Lähelle kyllä pääsin varsin monena vuotena.

88cm tasurihauki kuvassa


Sitten tuli vuosi 2006. Olin kuullut kevennetyistä tasapainoista ja avasin Kalamies.comiin tasuriahvenia palstan. Halusin jakaa kokemuksia tasapinolla pilkkimisestä ja kehittää sitä. Foorumi sai valtaisan suosion. Paljon sinne tuli samanhenkistä väkeä. Itse sain Silliltä ostettua muutaman kevennetyn. Varsin pian tuo puolen kilon raja tasurilla ylittyi. Samalla onkiminen muuttui oikeasti ison ahvenen onkimiseksi. Aloin onkia pelkästään tasapainolla, morrivehkeet jäi pois repusta. Kun 10cm tasapainolla käytettään, niin perusahven on 200g tai sitä suurempi, harvoin pienempiä tuleekaan, tai jos tulee niin ne on helppo laittaa takaisin uimaan.

Perusväreinä isolla kirkasvetisellä järvellä olen käyttänyt muikku, kuore, kiiski ja ahven väritystä. Muutama ärsyväri tasapaino voi olla mukana. Oranssi-harmaa on ollut hyvä.

Korostan tässä myöskin sitä, että myös muut pilkit kun Sillanpäät toimivat. Sillanpäitä on nykyisin vaikea saada. Mielestäni kevennys tasapainoissa on hyvä asia. Se antaa keveyttä tasurin uittoon ja myös aikaa ahvenelle ottaa kuvaan, kun paluuliike on hitaampi. Myös erilainen kikkailu uitossa onnistuu  hyvin. Itse käytän saman valmistajan pilkkejä, koska näin oppii tasuria uittamaan ja käsiala tulee varmemmaksi, kun kuva on samanlainen.

Siima kannattaa isolla tasurilla onkiessa olla paksu. 10cm tasurille suosittelen 0.35-0.45mm monofil siimaa matalaan veteen ja punottua yli 10m veteen. Tähän punottuun kannattaa laittaa  parin metrin monofil tapsi ja liittää ne yhteen, siihen sitten hyvä pretador peruke vahvalla leikarilla ja lukolla. Pretadorin vahvuus itsellä on 0.40mm.

Seuraava vaihe tässä tasurionkimisen kehityksessä oli kehimisvapa. Olin nähnyt Hämeessä ja Turussa käytettäviä kehimisvapoja, jotka ovat tarkoitettu tasurionkimiseen. Tein sellaisen itselleni ja lähimmille kalakavereille. Ensimmäiset olivat pidempiä, mutta melko nopeasti perusongeksi vakiintuivat 40cm onki isolle tasurille ja 35cm onki pikkuvasurille. Huomasimme kavereiden kanssa heti, että nyt tuli ongintaan uusi ulottuvuus. Onkiminen oli äärimmäisen tunnokasta, tarkkaa ja nopeaa. Kaikki eri syvyydet tuli ongittua systemaattisesti. Vavan käyttöon myös mukavaa ja helppoa. Kehionkeni maine kasvoi ja aloin valmistaa niitä myös myyntiin. Aika monella tasurionkijalla sellainen nykyisin onkin ympäri Suomen maata. Perustin ongen valmistusta varten toiminimen Kirpun vapa. 

Tasurionkiminen ei ole helppoa, eikä sen mielestäni pidäkään olla. Monesti tulee tehtyä MP-reissuja tai sellaisia, että mukana on 1-2 ahventa. Haastavaa se on ja tämän vuoksi mielenkiintoista. On tosi mukavaa onkia, kun tietää, että milloin vaan saattaa tärähtää isomus ahven tai ajoahven parvi voi sattua kohdalle. Tasurionkijana tieni on vienyt aina vaan syvemmälle isojen järvien selille ja korpijärville. Suunnitelmallisuutta on tullut mukaan. Syksyllä ongin lampia ja sitten siirryn pikkujärville, josta taas isolle järville lumipeitteen kasvaessa pikkujärvillä, ja isojen järvien selkien jäätyessä. On tosi mahtavaa kun pakkasaamuna keväällä kulkee rantapenkalta järven jäälle. Iso järvi siintää edessä,  eikä yhtään avantoa näy. Aurinko punoittaa noustessaan taivaanrannalta, hengitys höyryää ja katse on avara. Ympärillä on rauha ja hiljaisuus. Ehkä teeri kukertaa kevään tuloa.

Kaiku on tullut hyväksi apuvälineeksi tasurionginnassa. Varsinkin sitä recordikalaa tavoitellessa on kaiun kanssa tapahtuva kyttäys onginta tehokkaampaa kun jatkuva reijän teko. Toki kalapaikka täytyy ensi löytää. Ajoahventa tykkään onkia paljon reikää tehden. Sen mukana on mukava liikkua, seurata parvea ja tuntea ongessa ahvenen tömähdykset tasuriin. Täytyy koettaa arvata ahvenen liikeet ja reikiä poraamalla kulkea sinne, minne parvi kuljettaa. 

Omaa Blogia minulla ei ole, mutta kirjaan kalastus kuulumisia usein Kalamies.comin tasuriahvenia palstalle. On ilo ollut huomata, miten kiinnostus tasuripilkintään on yleistynyt. Monelle muullekin on palstan mukana tullut onnistumisia ja yhdessä olemme saaneet viedä puntariongintaa eteenpäin. Se on hienoa.

Toisen mukavana asiana pilkkimiseen liittyen on tullut joka keväiset Lapin reissut. Meillä on mökki Inarissa ja siellä vietämme kesäloman huhti-toukokuussa pilkkien. Raudun, taimen ja harrin pilkintä kruunaa koko kauden. On siellä mukavia ison ahvenen järviäkin. Harvoin olemme mökillä. Leiri, jossa on tunneliteltta lämmittimellä on onkitukikohtamme. 4-5 päivää usein olemme maastossa. Inarijärvi, Norjan tunturit ja Ruotsin kalapaikat ovat kohteitamme. Kairassa tapaa joskus ihmisiä, joilla on samanlainen mieli. Ne tapaamiset ovat tärkeitä, niitä on kotona mukava muistella.

Recordikalani eivät mitään hirmu isoja ole, jos verrataan viettämäni aikaan pilkkien.

Tässä muutamia tasurilla saatuja: Ahven 1050g, Taimen 2150g, Hauki 6,4kg ja  kuha 2,2kg

Muita pilkkikaloja : harri 1,2kg, rautu 700g ja made 1,5kg

Jos pilkkiminen kiinnostaa ja haluat jutella tai haluat hankkia kehimisvavan  tasuriongintaan tai muunlaisen pilkkivavan, niin minut tavoittaa kalamies.Comista  nimimerkillä kirppu tai sähköpostista vartiainen.jari@hotmail.com

Täällä on kalakuvia: http://www.kalamies.com/kalastus-kuvagalleria/kalastus-kuvat/kirppu

Toivotan kaikille kalamiehille kireitä siimoja vuodelle 2014.

Kirppu

Tähän loppuun vielä kolme saaliskuvaa Kirpulta: