Mailitse teimme haastattelun
Harjus-Antero Ivalosta.
Omien vanhempien kauttahan se kipinä kalastusharrastukseen syttyi.
Pilkkivapa iskettiin käteen jo ennen kuin osasin edes kunnolla puhua. Muutama
vapa oli kuulemma tipahtanut avantoon kalan tarttuessa koukkuun. Vai olisiko se
johtunut vain siitä, että olin liian pieni ymmärtämään sitä mitä olin
tekemässä. Vasta paljon myöhemmin tajusin, miten hieno harrastus kalastus on,
ja miten suurta osaa nuo ensimmäiset kalastusreissut tulisivat näyttelemään
myöhemmin.
Ensimmäinen virvelini oli Abumaticin umpikelalla varustettu
teleskooppivapa, jonka sain isältäni synttärilahjaksi. Heittoja opeteltiin
omakotitalon pihalla. Siiman päässä oli mutteri. Jonkin aikaa siinä pihalla
heittelin. Heitot alkoivat olla kuulemma tarpeeksi tarkkoja, joten sain kotoa
luvan lähteä naapurin Villen kanssa kalalle. Ensimmäisellä reissulla me ei
saatu yhtään kalaa. Saatiin vaan kelojemme siimat sekaisin. Paluumatkalla
virvelin vapa jäi pyörän pinnojen väliin. Se oli sen jälkeen entinen vapa.
Kalastusblogin idea lähti liikkeelle kahden paikallisen kalastukseen
hurahtaneen kaveruksen toimesta. Opiskelumahdollisuuksien perässä pois Ivalosta
muuttaneet Ile ja Mitri olivat suunnitelleet pitkän talven aikana
kalastureissuja tulevalle kesälle. Jossain vaiheessa suunnitelmia pojat olivat
päättäneet, että ensi kesä pyhitettäisiin pelkälle kalastukselle. Ja voisihan
sitä perustaa jonkinlaisen bloginkin johon kirjoitettaisiin huumoripitoisia
juttuja kalastusreissuista. Siitä kaikki lähti, ja vuosien mittaan homma on
vain paisunut pullataikinan lailla. Mukaan on tullut useampi kirjoittaja. Mutta
perusidea on edelleenkin se, että tehdään kaikki mahdollisimman pienellä
budjetilla. Ettei homma karkaisi käsistä.
Blogin osoite: http://www.kokokesakalassa.com/
Oma suosikkini kalastusmuodoista on ehdottomasti vetouistelu. Monta
avovesikautta vene liikkui pelkästään airojen avulla. Soutuhommista oli helppoa
siirtyä sähköperämoottorin avulla tapahtuvaan uisteluun. Akkujen kanssa tuli
ennen pitkää ongelmia. Joten seuraava askel oli luonnollisesti bensalla
toimivan perämoottorin hommaaminen.
Kalastusharrastuksen alkuaikoina vieheillä ei ollut hirveästi väliä.
Kaikki mitkä näyttivät omasta mielestäni hienoilta pääsivät siiman päähän.
Nykyään tulee käytettyä kotimaisia käsityönä valmistettuja vaappuja. Niissä on
yleensä hinta-laatusuhteet kohdillaan. Vaappujen tärkein ominaisuus on
mielestäni helppo viritettävyys. Pitää saada helposti muokattua tietynlainen
uinti, kohdekalojen ja vallitsevien olosuhteiden mukaan. Houkuttelevat värit
tukevat kokonaisuutta. Suosikkivärejä on monia, ja koko ajan niitä tulee lisää.
Ennätyskalani ovat jääneet aika vaatimattomiksi. Isoin vapavälinein
pyydystämäni kala, taitaa olla eräästä metsälammesta saatu viisikiloinen hauki.
Muutamia muitakin lähes saman kokoluokan haukia on noussut, mutta tuo
metsälammen hauki on jäänyt parhaiten mieleen. Viime kesänä onnistuin samaan
lähes kolmekiloisen taimenen Inarinjärvestä. Pienempiä taimenia on noussut
useampiakin. Ensi kesänä täytyy yrittää pistää ennätykset uusiksi!
.JPG)
Kireitä siimoja ja mukavia hetkiä kalastuksen parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti