Ajattelin kannustus mielessä kirjoittaa juttua vaapunteosta, koska kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan jokainen vaapuntekijä aloittaa harrastuksensa/uransa nollasta ja sen näköisiä tekeleet ovat, mutta silti niilläkin voi kaloja saada. Eli rohkeasti vain tekemään omia vaappuja, jos vähänkään sellainen kutina nahassa on.
Hyvänä esimerkkinä voi manita Lauri Rapalan , tuskin Lauri itse silloin tiesi, että hänen vaappunsa ovat joku päivä niin kysyttyä tavaraa... Yksinkertaisen karu vaappukin voi kalastaa ja jopa paremmin,kuin huippu viimeistelty kaupallinen vaappu.
Siitähän tässä harrastuksessa on kyse, tehdään vaappu itse, kun ei sellaista valikoimista löydy. Itse tehtynä saadaan sellaisia vaappuja, joilla saadaan sitä kalaa , eikä jää vain puheeksi. Valmiina on jo paljon sellaisia ykstoikkosia vaappuja, joita ei oikein pysty virittämään paremmiksi omaan makuun, tosin niilläkin saadaan kalaa.
Ihan ensimmäinen tekele joskus 2000 -luvun alkupuolelta tms. ...
Vaapunteon tuskia
Ensimmäisen vaapun tein siinä joskus yläaste ikäsenä. Kovasti piti tehä oma uistin, vaikka ei oikein ollut tietoa, mitenkä sellainen tehdään. Silmuruuvit laitoin runkoon kiinni , jotka etsin jostain isäni ruuvikätköistä ja koukut otin jostain huonoksi menneestä vaapusta, taisi olla Bomberin joku vanha pullukka. Pensselillä maalasin värit pintaan ja lakka suihkittiin spray purkista.
Ilman uintilevyä vaapun uinti oli melkosta pintakäyntiä ja räpellystä. Siitä ei tullut varsinaista menestyshittiä luupäille, mutta muistoksi se on säilynyt tähänpäivään saakka. Vaikka silloin luovutin vaappujen teon, niin aina jossain vaiheessa olen yrittänyt saada tehtyä sitä omaa ja toimivaa uistinta vuosien aikana. Puuta on mennyt ja kiroilua kuulunut pirtistä. Koivu on aika työlästä materiaalia vuoltavaksi ja hiottavaksi käsipelin. Jossain vaiheessa kokeilin balsasta tehdä runkoja. Pieleen menivät nekin, en osannut painottaa oikein ja käyttää oikeanlaisia uintilevyjä. Hermot siinä meni ja unohdin koko homman omista vaapuista. Keskityin sen jälkeen kalastamaan uistimilla , mitä sai ostettua kaupasta.
Vuosien päästä onnistuu
Sattumalta aloin kokeilemaan vuosien jälkeen uudestaan vaapuntekoa. En elättänyt toiveita tai haaveita, että vaapusta tulisi toimiva. Tein vain terapia mielessä tätä kokeilua koivunkalikasta. Kipinä uuteen kokeiluun tuli Kalasaalis.com -sivuston ansiosta, kun näin siellä muiden aloittelijoidan teoksia ja tuumailin, että kyllä minäkin varmaan saisin aikaiseksi jonkun tuollaisen kalikan, mikä vielä uisi. Balsakokeiluista oli jäänyt vielä pätkä runkolankaa, jota hyödynsin tämän vaapun kohdalla, tosin jouduin pätkän lyhykäisyyden takia käyttämään nokassa silmuruuvia. Uintilevyn tein itse kuparista ja pensselillä maalasin raan jäljen runkoon. Lakkana käytin samankaltaista spraylakkaa, mitä silloin junnunakin. Kappas, vaappuhan osasi uida ja lensi kauas! Vuoden 2012 keväällä syntyi ensimmäinen uintikykyinen tekele...Älä heitä ikinä toivoa ja haaveita pois, vaan yritä sinnikkäästi taistellen tehdä asioita , joita haluat!
Kuvassa ensimmäinen toimiva tekele.
Ja lastua lentää...
Hulluna kalamiehenä sitä sitten alettiin onnistumisen kautta vuolemaan lisää kalikkaa koivusta appiukon riihellä. Seuraavaksi sain kaksi uivaa vaappua tehtyä: Tiikerihai ja tribuutti uistin Turus-ukko -vaapuille.
Esikuvana on toiminut alusta lähtien Lauri Rapalan ensimmäiset tekeleet, erakko Toivo Pylväläisen korkista tehdyt kaarevat vaaput ja Jorma Turusen "Turus-ukko " -uistin. Turus-ukko -vaapun ansiosta en ole koskaan arastellut käyttää silmuruuveja vaapuissa, koska käyttihän esikuvanikin niitä. Olen huomannut , että ruuveilla saa mukavasti lisäpainoa vaappuun, jotta lentäisi paremmin ja pidemmälle.
Ukko tribuutti ja tiikerihai. Ownerin isot koukut molemmilla.
Runkomateriaali vaihtuu
Tilasin balsaa ja aloin tekemään siitä runkoja, koska kyllästyin koivusta vuolemiseen(vaikeata ja hidasta käsipelin).
Omatekemien uintilevyjen tilalle otin käyttöön valmiiksi tehtyjä uintilevyjä, joita saa nykyään helposti tilattua internetin kautta, sekä
ruuvit sai väistyä ja käytin nyt pelkästään runkolankaa, sain ihmeellisen helposti taivuteltua järkevän näköisiä lankoja vaappuihin.
Alhaalla kuvia näistä ensimmäisistä balsarunkoisista vaapuista, joita veistelin keväällä 2012:
Taustalla vaappu, jota koristeltu pilkuilla( epoxyliimaa ja värijauhetta) ja edessä balsarunkoinen vaappu, jossa oli vielä kuparista tehty uintilevy. Vaappu ei ole ikinä nähnyt vettä.
Rumia, mutta ihmeen tehokkaita. Sininen vaappu satulalevyllä antoi ekalla reissulla heti ison ahvenen.
Vaapulle nimi
Jokaisella vaapulla on joku nimi ja tehtäväksi tuli sellainen antaa, koska nyt syntyi vaappuja, jotka toimi ja niillä saattoi saada jopa saalista. Pari vaappuakin eksyi tuttaville ja "mainetta" hieman kertyi, että tein itse vaappuja. Vaapulle annoin nimeksi Roine, koska kalastan itse sen nimisellä järvellä ja sopivan lyhyt nimi, mikä helposti jää mieleen. Laitan jokaiseen vaappuun käsin tuon nimen ja jos on kokeilu tms. , niin silloin siinä lukee Jamael(taitelijanimi).
Kuvassa Roine -vaappu lahjarasiassa, tällä hetkellä harvinaisuus(vain yksi kappale) ja annettu lahjana äidille.
2012 vuoden viimeinen tekele valmiina. "Mörssäri" sille isolle luupäälle...
Kehittämistä piisaa
Koko ajan tässä jotain oppii, kun rauhassa veistelee vaappuja hitaaseen tahtiin. Eri muotosia ja pitusia runkomalleja vähäse tullut kokeiltua ja välillä miettii, että pitäiskö kokeilla tuollaista tai tämmöstä. Tässä pienessä ajassa on ainaki huomannu pari ihan toimivaa runkoa, jota vois veistellä tulevaisuudessakin omaan kokeiluun ja ehkä muillekkin.
Halpa ruiskukin on tullut hommattua ja kesä varmasti menee sen kanssa näprätessä , viime kesänä kun ei kerenny kauheasti harjotella.
Propionaattilakan kanssa on mennyt oma aikansa, että tajuaa mitkä värit toimii sen kanssa ja mitkä ei. Toimivien seoksien tekeminen on kanssa melkosta "pipetointia". Eli koko ajan yritän kehittyä ja keksiä mitenkä jonkun jutun vois tehä paremmin.
Mukava harrastus, mikä vie koko miehen...huomaa aina olevansa jollaki tapaa niitä vaappuja tekemässä tai kehittämässä eteenpäin juttuja.
Talvella aikaa
Nyt yritän tehdä paljon runkoja kesää varten, että urakalla lakkaan hyvällä kelillä appiukon ulkoverstaassa vaappuja. Propionaattilakan kanssa, kun en voi tehä hommia kerrostalokämpässä ja lakka on herkkä ilmankosteudelle jne. Se hieman haittaa ja hidastaa harrastuksen tekoa, mutta onneksi talvella voin kuitenkin vuolla ja liimata runkolangat kiinni.
Kuvassa yksi uudempi tekele. Uintilevylle tehty kolo runkoon. Kesällä lakkaukseen ja maalaukseen.
Vaappujen ohella teen harvakseltaan värikoukkuja ja tapsimorreja. Esim. Kalasaalis.com -foorumilta minut löytää nimimerkillä Jamael.
Pystypilkin perään toimiva värikoukku ketjun kera, näitä puuhastellessa aika menee nopeasti
Roine -tapsimorri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti