Kalastus on mukava harrastus

Julkaistu vanhassa blogissa: 12.10.2012
Kalastus on juuri siitä mukavaa, että pääsee rentoutumaan luonnon hiljaisuuteen pois autojen melusta ja kerrostalon äänistä. Voi unohtaa murheet, kiireet ja nauttia siitä hetkestä, kun on vesillä kalastamassa.
 Kalastit sitten rannalta käsin taikka veneestä.

Kalastus on  etenkin silloin rentouttavaa, kun ei stressaa sitä, että tuleeko sitä kalaa vai ei. Silloinhan se antaa parhaimman fiiliksen, kun yhtäkkiä se kala onkin kiinni, eikä sitä kalaa edes osannut odottaa juuri sillä hetkellä.
Sehän on stressaavaa, jos joku kalakaveri kiroilee kalantuloa tai hötkyilee jo pois kalastuspaikalta sen takia, kun on niin tylsää ja mitään ei tapahdu. Pitää muistaa aina pitää hitusen taukoa nauttien eväistä ja sitten jatkaa taas kalastusta, muuten saattaa mennä hermot joku päivä kalastukseen ja  silloin se virveli saattaa löytyä järvenpohjast, sekä uhotaan kovasti: "En kalasta enää ikinä!".  Monesti näin on käynyt nuorilla kalastajilla, kuten minullakin on käynyt.
Silloin en kyllä heittänyt sitä umpikelaa järveen, vaikka olisi kuinka tehnyt mieli.
 Periksi ei kannata antaa, vaikka tulisi se huonoin syönti sille päivälle. 

Kalastus antaa ja se myös ottaa, monet uistimet ahdin valtakunta nielaisee joka vuosi, eikä sille tunnu loppua tulevan. Kalat vievät tai pohja kutsuu. Etenkin murrosikäsenä kalastaessa huomasin kuinka monet siimat olivat heikompia verraten nykysiimoihin ja perukkeet kanssa oli välillä mitä oli. Näistä edellä olevista osatekijöistä johtui välillä se uistimen katoaminen järveen tavalla tai toisella.
Kalastus nielaisee rahaakin, kun pitää olla lupien lisäksi kaikenlaista kalastus roinaa ja härpäkettä. Mitä enemmän kalastukseen innostuu, niin sitä enemmän rahaakin kuluu. Kalastusmaailma on täynnä erilaisia uistimia, vapoja, keloja, haaveja, asuja, moottoreita jne. Pienelläkin rahalla pärjää harrastuksen alkutaipaleella aivan hyvin, sillä kelpo valmissettejä saa nykyään kohtuuhinnnalla esim. isoista marketeista.
 

Muistan hyvin yhden kalastusretken vanhempieni mökkijärveltä ja kuvat on otettu juuri sinä päivänä( 27.8.2006). Lähdin soutelemaan isäni puisella veneellä ja järvi oli nimeltään Lauttajärvi.  Muutamia heittoja kerkesin tekemään , kunnes oli kala kiinni uistimessani. Uistin oli papan vanha hopeinen Abu Plankton lusikka. Siiman päässä riehui tavallista kokoluokkaa oleva hauki. Vaikka kala ei ollut mikään jättiläinen, oli se silti mahtava tunne kädessä, kun kala lähti viemään uistinta ja vapa taipu. Mielestäni mahtavinta kalastuksessa on se fiilis, mitä ei voi sanoin kuvata , vaan se pitää kokea itse.
Parhaimmillaan kalastus on  hyvää terapiaa ja se antaa voimia jaksamaan arkisissa askareissa.