Jamaelin matkassa...

Pilkkireissuja

Tässä on tullut käytyä pilkillä muutamia kertoja lyhyen ajan sisällä ja ajattelin hieman kirjoittaa tänne blogiin joistakin reissuista pilkkijuttuja. Sinä aikana on tippunut kännykkäni pilkkireikään ja vanha blogisivusto oli päivityksen alla, mutta uudet muutokset  sivulla olivat sen verran huonoja, että päätin siirtää blogini tänne.


21.01.
Kävin Vesijärven Vesaniemessä pilkillä ja aloittelin siinä rannan tuntumassa, hyppylaiturin edustalla. Siitähän niitä sinttejä nousi jonkinverran ja syvyyttä paikassa on n. 2m. Aina mitä kauemmas lähti kohti saaria ja syvänteitä, niin aina huonommin nousi kalaa ja jossain vaiheessa sai heilutella pilkkiä tyhjyydessä. Tulipahan käytyä kokeilemassa niitä paikkoja, missä aikoinaan kävin aina kalakaverini kanssa, kunnes lähti paremmille vesille kalastelemaan tuonne pilvien korkeuksiin.

26.-27.01.

Kuvassa Luotosaari

Anopille lähettiin yökylään koiran kanssa ja olin ajatellut käyväni molempina päivinä pilkillä.

Ekana päivänä lähdin vähä myöhemmin jäälle tepastelemaan ja asetuin siihen Luotosaaren eteen kairailemaan muutamia reikiä.

Siinä aikani kuluksi hieman kokeilin digikameralla kuvata videonpätkää pilkkijakkaran päältä ja pari onnistunutta otosta tulikin talteen. Pieniä oli ahvenet, mutta  särjet eivät kiusanneet tällä kertaa pilkintää ja sai keskittyä "oikean" lajin pilkintään. Pienet sintit heitin lumen päälle ja jätin ne kettujen syötäväksi, niitä tuolla alueella riittää. Muutaman kerran joskus olen ketun pilkkireissuillani nähnytkin.






Ahvenen pilkintä, kun loppui , niin ajattelin ryhtyä madepilkkiä heiluttelemaan ja kokeilin eri syvyyksistä. Mukavaa touhua se oli, vaikka tärpin tärppiä en saanut. Siinä pilkinnän yhteydessä ajattelin, että ehkä olisi pitänyt sitä haraa kokeilla, kun kuulema sillä varmemmin sitä madetta saa. Samapa tuo, tuli kuitenkin tuota pilkkiä heiluteltua kokeilun vuoksi ja sain senkin ajan rentoutua jäällä luonnon keskellä. Kummasti nuo kerrostalon hälinät ja elämän murheet unohtuu, kun pääsee jäälle!

Madesetissäni on suht iso kela ja sopivan lyhyt, sekä jäykkä kärki tartutusta varten. Siimakin on sitä paksumpaa kalastajannarua, eikä mitään venyvää monofiilisiimaa.
Olen kyllä ajatellut , että voisi sen oman madevavan tehdä jostain koivunkalikasta tai jostain muusta vastaavasta. Ehkä kesällä sen vavan voisi vuolla tms.

Huonoa onnea matkassa...
Madepilkillä, kun ei syntynyt tulosta, niin päätin nostaa pilkin kuivalle ja lopettaa kalastamisen siltä päivältä. Kädet oli kostuneet ja kohmeiset. Ajattelin vielä kelloa katsoa kännykästäni ennen kuin lähen poispäin kävelemään jäältä. Olisihan se pitänyt arvata....kohmeisilla ja liukkailla käsillä yritin avata kännykän(simpukkamalli) kantta, niin samantien viuhahti käsistäni suoraan pilkkireikään istuessani jakkaralla. Yritin heti sujauttaa kättä sohjon sekaan, mutta kännykkä ehti jo sukeltaa sohjon läpi pohjaan.
Pari perkelettä siinä kerkes pärähtämään, mutta jonkun ajan päästä osasin jo juttua ajatella vitsinä...Tuvassa oli hauska kertoa tapahtunutta ja suustaki jo naurua pulpahti.

Tuumasin, että josko seuraavalla kertaa made tai joku muu isompi kala tulisi reiästä ylös. Sentään jotain arvokasta sinne ahdinvaltakuntaan annoin omasta mielestäni. "Nokia connecting people..."
Lohdutukseksi sain kuulla, että muillakin kalastajilla on niitä kännyköitä joskus tipahtanut veteen, etenkin kesällä ja jopa silmälasitkin yhdeltä avantoon tipahtanut.  Saisi tuo Nokia tai jokin muu yhtiö keksiä ensimmäisenä kalastajille suunnatun puhelimen. Kelluva kännykkä meinaan ei olisi huono tai sellainen kännykkä, missä kestäisi vettä ja sen saisi takkiin kiinni jollain klipsillä tms.
Tuon epäonnisen pilkkipäivän pelasti kuitenkin sukulainen , kun oli madetta ja haukea saanut verkolla. Sain mateen madesoppaa varten. Pienempi se oli kuin viime kertanen made, mutta silti siitä soppaan ainesta sai.

Toisena päivänä  pilkille lähin uuden tuttavuuden kanssa ja samalla järvellä oltiin kuin eilen olin ollut. Siinä kymmenen jälkeen oltiin jäällä nyhjöttämässä. Muutamia reikiä tehtiin uudelle kohtaan, missä kesällä oli tullut isompaa ahventa, mutta tällä kertaa jäimme ilman saalista siitä apajasta.
Ei muu auttanut, kun mennä tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Linnunsaari oli aina pelastanut pilkkipäivän muutaman vuoden kokemuksella ja näin se teki nytkin. Pientä ahventa ja isompaa särkeä nousi lumen päälle. Karmea tuuli tuiversi meidän niskaamme ja välillä sai aina hieman lämmitellä itseään pienellä kävelyllä.
                                               
                                                Päivän suurin ahven ja mukava sattuma
Aurinko hieman pilkahti ja se päivän iso ahven nappasi meikäläisen vapaan. Ahvenen sain narrattua Markku Aution tekemään micro mutuun(morriin), sellanen fluorinkeltanen,  missä hopeaahilettä ja tummaakarvaa perässä. Semmonen joku parinsadan grammanen ahven se taisi olla, ei ollu tarkkaa vaakaa mukana.

Siinä jonkun aikaa vielä pilkittiin, niin alko viereisellä reiällä tapahtumaan kalan väsytystä. Ajattelin, että kuha vai lahnako siellä siiman päässä noin junttaroi. Tovin päästä saimme tietää kiusaajan ja komea taimen se oli! Kalakaverini ei ollut aikaisemmin taimenta saanut ja nyt sekin haave oli tullut toteen. En ollut turhaan kalatakuuta antanut tästä paikasta! Yleensä ne pilkkijät on niitä taimenia narranneet kevätjäillä tuolta vedenottamon läheisyydestä matalasta, mutta ei se ollut näköjään mahdotonta Linnunsaaren edestäkään. Onhan siinä sitä pientä virtausta ja talvisin happirikas kohta.
Mukava sattuma se kuitenkin oli, että taimen nappasi pystypilkkiin. Pituutta oli 45cm ja painoa jonkun verran yli 1kg. Alhaalla kuva tästä kauniista järvitaimenesta. Jotenkin kummasti tämä saalis pistää varmasti tulemaan uuden kalakaverini toisenkin kerran pilkille samalle ottipaikalle.
Tuon taimenen jälkeen ei sitten isompaa kalaa tullut,vaan sitä tuiki tavallista muikun kokosta ahventa.

                                                                02.02.

Roineelle suuntasin taas kohti pilkkivesiä ja menin tuttavalliseen tapaan Linnunsaaren eteen pilkille. Siinä mukavasti on sellainen montun tapanen kohta. On matalempaa syvän lähellä, vaikka suht syvää vettä Roineella piisaa ihan omiks tarpeiks. Siitä niitä ahvenen tirrejä kiskoin 54kpl ahvenkukkoa varten ja yhden 86g ahvenenkin sain tempastua omatekemään isompaan tapsimorriin. Semmonen oranssin värinen pallura, missä tarrasilmät kiinni. Hyvin ne siihenkin nappasee, vaikka on isompi koukkukin. Sitä tykkään pitää 7cm Nils Master Snubhead:in alla.

Ahvenen sinttejä oli kiva sitten illalla perata ja nyljetä. Ekaa kertaa olin tekemässä kihlattuni kanssa ahvenkukkoa. Ahvenkukkoon idea syntyi siitä, kun paljon sitä pientä kalaa tuppaa tulemaan pilkkireissuilla ja monesti en niitä jaksa sitten hyödyntää, vaan jätän jäälle elukoille tai joskus koiralle keitän vähä isompaa ahventa. Sitten vielä, kun olen kuullut ahvenkukon olevan tosi hyvää, niin pakkohan se oli kokeilla. Ihan ok siitä kukosta tuli, kun ottaa huomioon ettei ole aikaisemmin tullu tehtyä. Kuoresta tuli liian kova, jotenkin pääsi kuivumaan...mutta sisältä kukko oli maukasta, koska oltiin ahventen lisäksi laitettu kolme pakettia pekonia ja sopivasti suolaa.

3.2. 
Vanhan kalatutun kanssa lähdin kohti Pikonlinnaa jo hieman yli yheksän bussilla. Sitä ennen kerkesin viemään koiraa ja syömään vähän aamupalaa, sekä keittämään kahveet jäälle mukaan.
Vesijärvellä olen käynyt pilkillä aikaisemmin, mutta ihan eri puolella järveä. Santasaari oli jäälle menopaikkaa vastapäätä ja siinä sitä vettä on jo paljon. Rannastakin jo sitä siimaa menee jo sen n.3m., niin siinä syvänteessä on jo varmaan 6m tms.
Syvät paikat jätettiin tällä kertaa ja suunnattiin kohti matalempia kohtia. Kala ei ollu kauhean hyvällä syönnillä ja kelikin oli pilvistä, vaikka yhessä vaiheessa varmaan 1-2h aurinko paistoi ja se sai pienet kalat innostumaan. Sitä ennen kuitenkin sain hopeisella vanhalla Räsäsellä ison ahvenen narrattua ilman toukkia, pelkkä omatekemä värikoukku vain ja syvälle se sen hotkasikin. Kalalle kertyi painoa 215g ja jäi ainoaksi isommaksi ahveneksi sille päivälle. Särkeä tuli paljon ja sitä pientä muikkuahventa, tällä kertaa en ottanut ahvenia talteen , vaan annettiin ohi mennellee porukalle. Olivat hevosreellä tekemässä matkaa. Hienon näköstä puuhaa....toiset menee moottorikelkoilla ja yhdet kunnioittaa perinteitä menemällä hevosella. :)

Pilkin menetystä
Kalakaverini kiroili yhdessä vaiheessa, kun isompi kala vei häneltä Nils Master Rotinkaisen. Kuulema saatto olla kuha, kun sillä tapaa siimassa oli. Kerran jysäytti ja muuten oli kuin puuta olisi kiskonnut ylös, vaikka kaksi kertaa se veti syvemmlle. Tällä kertaa ei vain siima kestänyt kalaa. Toisella kertaa parempi onni ja paremmat siimat.
Itse olin kuitenkin onnellinen saamastani ahvenesta, vaikka  bussilipun hinnat nosti yllättävän kalliiksi ahvenen kilohinnan! =)

Alhaalla kuvassa ottipilkkini, jolla sain kyseisen kalan ylös. Tuota uistinta sen takia uitin, että olisin niitä taimenia saanut tai kuhaa.
Niillä kohdin oltiin, missä yleensä taimenet on viihtynyt, koska siellä ne lasketaan Vesijärveen.